Addition on the last post from the flat-coated retriever camp, which was 15. -19.2016. At least I don´t explain what reasons X slowed down this post going to ready. So let´s go to the text!
Perjantai aamu valkeni samanlaisiin säihin, kuin tostainakin oli totuttu: sää jatkui epävakaana ja tihkusateisena. Falle ei enää ontunut, eikä arastellut tassua mitenkään, joten lähdimme hyvillä mielin treenaamaan. Ajattelin, että otan rennommin Fallen kanssa ja noutoharjoituksissahan se oma tekeminen jää vähemmälle, koska suurin osa ajasta menee muiden suorituksia katsoessa ja omaa vuoroa odotellessa.
The Friday morning started a bit rainy: it was drizzling as on the Thursday. Falle didn´t limp anymore so we went to training. I thought to take it easier than before. It is a fact that in a retriever training most of the time is spend on watching other´s trainings and waiting for your own turn.
 |
| © Melissa O. (Not from the camp.) |
Aamupäivän koulutuksissa molemmat leirin taippariryhmät oli yhdistetty, joten Markon lisäksi kouluttamassa oli Riita Koivisto. Perjantain taipparitreeneissä oli tarkoitus tehdä vesinoutoja, joten kävelimme uimarannalle. Ranta oli pitkälle asti matala eli ei ehkä paras mahdollinen harjoituksia ajatellen. Ennen vesinoutoja jokainen pääsi tekemään pientä hallintatreeniä. Neljä damia laitettiin koiran nähden ikään kuin kellotaulua ajatellen kolmen, kuuden, yhdeksän ja kahdentoista kohtaan. Koira ja ohjaaja olivat sijoittuneet kuvitteellisen kellotaulun keskelle ja koira laitettiin hakemaan ohjaajan haluama dami. Tässä harjoituksessa oli tärkeää huomioida koiran ritamasuunta ja katse. Rintamasuunnan ja katseen pitäisi olla suoraan damiin kohti, mutta lähes kaikilla koirilla oli tässä jonkinlaista ongelmaa, koska koirat eivät haluneet asettua kunnolla tiettyyn suuntaan; Olivathan ne useinmiten asennoituneet hakemaan jonkun muun kuin ohjaajan haluaman damin. Falle haki ensimmäisen haluamani damin tosi hyvin, mutta toisen kanssa oli ongelmaa. Sen kohdalla se yritti ensin hakea minulle aikaisemmin tuomaansa damia, mutta palasi takaisin älähdyksestäni. Fallelle oli kovin vaikeaa hakea haluttua damia, joten Riitta näytti sitä uudelleen, jollon saatiin vihdoin dami ylös ja lopetettiin siihen.
 |
| © Melissa O. (Not from the camp.) |
Both of field test groups were combined in the morning so we had also two trainers: Marko and new one, Riita Koivisto. We had planned to do retrieving in the water, so we had to go to the lake. Before watermark everyone practiced control training. Four dummies were placed to three-, six-, nine- and twelve a clock positions. The dog and the instructor were in the middle of the imaginary clock face and the dog retrieved the dummy which the instructor wanted. In this exercise is important that the dog watches on correct dummy and its body is the right position. Almost every dog failed in some part of the exercise because they wanted retrieve another dummy than the instructor wanted. Falle retrieved the first dummy very well but the second was hard for it. Instead of the second dummy, Falle tried to retrieve the first one but I forbate it. It was very difficult for it to retrieve correct, so Riitta showed it again and finally Falle retrieved it.
Ennen vesinoutoja oli pitkä odotteluaika. Kun meidän vuoro koitti vihdoin, niin kaikki ei mennytkään ihan nappiin... Ranta oli tosiaan matala ja siinä oli noin 0,35 metrin penger maan ja veden välillä. Fallelle tämän ylittäminen tuntui mahdottomalta ja se jäi n. viiden metrin päähän rantaveteen liikuskelemaan damin kanssa. Menin itsekin rantaveteen saappaillani ja otin damin siltä pois. Yritettiin vielä pari noutoa niin, että menin valmiiksi rantaveteen odottamaan niin pitkälle kun saappaat antoivat myöten. Tästä huolimatta Falle kerkesi pudottaa damin.
It took a long time to wait for the watermarks and it did not go so well. There was bank of about 0,35 meter between the shore and water. When Falle returned the dummy, it didn´t want to go gross the bank. Instead it wandered around in water and I took the dummy from it. During the next retrieve I waited for Falle in water. We didn´t succeed in retrieving because Falle dropped the dummy in front of me.
Iltapäivän koulutuksissa meillä oli Riitta kun Marko meni tekemään joidenkin kanssa vesinoutoja. Aloitettiin treenit hallintaharjoituksilla, joissa ihan ensimmäiseksi tehtiin paikkaistumisia. En uskoltanut poistua kauhean kauas, koska halusin taata varman onnistumisen, mutta Falle näyttikin parastaan eikä mitään karkaamisen elkeitä ollut havaittavissa. Toisena hallintatreeninä tehtiin luoksetuloa pöheikköiselle alueelle, jossa tultaisiin tekemään markkeerauksia ja linjoja. Falle nousi istumisestä kesken kävelyäni luoksetulopaikalle, mutta Riitan ohjeiden mukaan otin Fallen noutajaremmiin ja kiikutin takaisin mitään sanomatta. Sen jälkeen se jäi hyvin istumaan ja saatiin tehtyä onnistunut luoksetulo.
In the afternoon Riitta trained us. First we started with control training and practiced sitting in place. I stayed close to Falle to make sure that the practice would succeed and Falle did its best. Secondly we practiced recall over the thicket area. Falle did`t sit but followed me. Then I put it in the retriever´s leash and brought back to the place without saying anything. After that the second recall succeeded.
 |
| © Melissa O. (Not from the camp.) |
Seuraavaksi tehtiin markkeerauksia luoksetulosta tutulle alueelle. Ensimmäisellä yrityksellä Falle toi damin huonosti ja Riitta huomautti heti alkuun minua olemaan heiluttelemasta käsiä kun Falle on tulossa. Riitta oli myös sitä mieltä, että koiraa ei kannata kehua kesken noudon kun se on nappaamassa damia, koska se ei ole tehnyt koko suoritusta, niin miksi pitäisi kehua. Tästä voi vaan olla niin montaa eri mieltä ja jokaiselta kouluttajalta tulee vähän erityyppisiä neuvoja. Ne kouluttajat, jotka ovat kehumisen puolella taas ovat sitä mieltä, että koiraa tulee kehua kun se on tekemässä oikein. Monien neuvojen keskeltä on tärkeä löytää omalle koiralle ne sopivimmat tavat, koska koiria on vähintäänkin yhtä paljon erilaisia kuin meitä ohjaajiakin.
Next we practiced with marks in the same are. Falle retrieved the first dummy badly. Riita asked me not to wave my hands when Falle is coming. According to Riitta´s opinion you shouldn´t praise a dog when it is bringing a dummy because it hasn´t done whole exercise yet. But some trainers think that you must praise a dog when bringing a dummy because it is doing right. It´s important to find the best advices for your own dog among several advices, because there are at least as many different dogs as instructors.
Markkeerauksien jälkeen Falle pääsi tekemään vielä parit linjat. Ekalla toistolla piti vähän muistutella mitä linjat meinaavat, mutta toinen meni jo hyvin. Riitta sanoi, että enempää ei tuolle koiralle oteta. Olin samaan mieltä; Fallesta näki väsymyksen selkeästi ja seuraavat toistot olisivat olleet mahdollisesti epäonnistuneita tai ainakin puoliteholla tehtyjä koiran väsymyksestä johtuen. Jäin seurailemaan kentän reunalle vielä muiden treenejä ja Falle veteli siinä hirsiä tyytyväisesti vierelläni.
Falle practiced a couple of lines after the marks. During the first one I had to remind Falle what lines are but the second one went very well. Riitta said that my dog should not do anymore and I agreed because Falle was so tired. I remained watching other training and Falle was sleeping beside of me.
Ilta meni aika samalla lailla kuin muutkin illat: ruokailua, saunomista ja yhdessä oloa. Myöhemmin illalla kokoonnuttiin kuuntelemaan "leirikaraokea" vanhaan navettarekennukseen ja siellä vierähtikin mukavasti pari tuntia. Falle vietti aikaa meidän huoneessa häkissä ja vaikka huonekaverini jäikin sinne, niin se ei oikein malttanut rauhoittua häkkiin. Tässä on koulutuksen paikka, sillä olisihan se kiva, jos Falle oppisi leireillä rauhottumaan häkkiin. Kotona meillä on häkki ovi aukinaisena ja se nukkuu siellä vapaaehtoisesti aika paljon, mutta siitä huolimatta leireillä häkkiin rauhoittuminen ei onnistu...
The evening went pretty same way than the others: eating, going to sauna and spending time together. Later in the evening I listened to "camp karaoke". There time was flying and couple hours went quickly.
Lauantaina oli taas vähän tihkusateinen aamu tavalliseen tapaan. Taippariryhmäläisiä tuolloin aamupäivällä oli vain kolme, joten ajan puutetta ei ainakaan ollut! Saimme tutustua edellispäivänä paikalle saapuneeseen kouluttajaan, Kirsi Rantaseen. Kirsistä paljastuikin mitä mitä mahtavin kouluttaja uudenlaisien vinkkien kanssa. Minullakin tuli aivan hurjasti uusia ajatuksia ja ajatukset tuntuivat olevan solmuun, kun yksi sanoo sitä, toinen toista jne.
Kirsi käytti koulutuksissa suurimman osan ajastaan puhumiseen. Hyvä näin, koska koirat eivät jaksaisi tehdä niin paljon kuin mitä aika sallii ja usein kuuntelemalla toisen koulutusideoita, tapoja ja tarinoita voi saada yllättävän paljon irti! Varmaan ensimmäinen kysymys, jonka Kirsi kysyi meiltä oli: onko koirilamme varma luoksetulo. Minä sanoin ei, koska tiesin, että näin ei ole. En voi luottaa, että Falle tulisi missä tahansa tilanteessa luokse. Kirsi avasi meille luoksetulo-sanan merkitystä, koska aika usein ihmiset väittävät koirallansa olevan varman luoksetulon, vaikka näin ei olisi. Kirsin mielestä varma luoksetulo tarkoittaa sitä, että koira kutsua tottelee aina ja välittömästi sekä tietää, että luoksetulemattomuus ei ole sallittua.
Kirsi spoke most time which was good for the dogs so they could rest. Kirsi asked first if anyone´s dog has a certain recall. I answed no, because Falle doesn´t always come when calling. Kirsi explaned us what a certain recall is. Pretty often people claim that their dog come always when calling although this is not true. Kirsi thought that when a dog has certain recall it obeys the call always and instantly and knows that it isn´t allowed to be disobedient.
Tykkäsin Kirsin koulutusideologiasta, koska se oli niin erilainen muihin kouluttajiin verrattuna. Hän korosti koiran oman oivaltamisen merkitystä. Samat asiat voi opettaa koiralle monella eri lailla, mutta kun koira saa itse oivaltaa, miten asiat menee, se oppii usein ne nopeammin ja helpommin kuin muilla tavoilla. Kirsi painotti myös mielentilan tärkeyttä nometreeneissä. Kun koira ei pääse tekemään mitään hommia ennen kuin se rauhottuu, niin se oppii olemaan rauhassa treeneissä. Noutohommissa tavoitellaan vaan paljon matalanpaa virettä kuin tokossa, niin tokokoirilla on toisinaan ongelmana kuumua nomepuolella...
I liked Kirsi´s ideology of training because it was so different from other trainers. Same things can be taught by many different ways, but when a dog realizes things itself, it often learn things faster and easier. Kirsi also underlined importance of dogs state of mind in the field training. When dog is not allowed do anything before it is tranquil it learns to be relaxed.
 |
| © Melissa O. (Not from the camp.) |
Kun koirat olivat alku hössötyksen jälkeen rauhoittuneet kunnolla, saimme lähteä viemään damin vähän matkan päähän. Daminviennin jälkeen odotimme jälleen, että koirat rauhoittuvat ennen kuin pääsevät noutamaan muistidamin. Kun Falle pääsi noutamaan, se ei tuonut minulle damia kunnolla ja Kirsi ei antanut kutsua luokse vaan käski menemään lähellä olevan ladon taakse. Falle oli kuulemma selkeästi tulossa luokseni, mutta yksi ryhmämme koirista yritti kiskaista Fallen luokse ja se häiriintyi siitä. Tämän jälkeen odotimme jälleen rauhoittumista ennen lähtisimme viemään uutta damia. Kun Falle pääsi noutamaan, se ei lähtelyt tuomaan damia, joten minä lähdin kävelemään hieman eri suuntaan kuin ensimmäisellä yrityksellä. Tämä siksi, että Falle ei häiriintyisi toisesta koirasta, eikä toinen koira Fallesta. Tällä kertaa sain myös kutsua sitä luokse nimellä (ei pilliä, jottei turhaan "kuluta" sitä, mikäli koira ei tottele) , mutta heti kun Falle tuli luokseni, minua ohjeistettiin tökkäämään sitä kevyesti ja lähtemään karkuun muutaman askelen. Tämän oli ideana olla vähän niin kuin leikki, mutta Falle ei sitä ihan tajunnut ja "pakan sekoittaminen" oli aikamoinen yllätys. Kirsi totesikin, että minulla taitaa olla vähän tosikko koira :D
When the dogs were relaxed enough we took the dummies in the short distance. When the dummies were in their place we waited that the dogs relaxed again. Falle didn´t returned the dummy and Kirsi forbit me to recall. She asked me to hide from Falle behind barn so that Falle would come with me but another dog disturd it. We had to wait that Falle was relaxed before we could take a new dummy. Again Falle didn´t return dummy to me and I walked away Falle. I recalled it by name (not wistling if the dog disobeys). When Falle came to me I poked it lightly and I escaped some steps. This was game but Falle didn´t realize and was a bit surprised of my action. Kirsi said that I have a little humourless dog :D
Kirsin koulutuksissa ei sitten tehty enää juuri muuta paitsi yhdet noudot koirat pääsivät tekemään niin, että ohjaajat seisoivat kolmion muodossa ja koirat noutivat aina toisen ohjaajanheittämän damin. Minä säädin jotain Fallen sivulletulon kanssa ja se ei huomannut damin pudoamista.. Falle ei sen vuoksi löytänyt sitä ja toinen koira kävi noutamassa damin. Heitettiin Fallelle vielä uusi dami, mutta sen se paulatti aika huonosti. Syykin oli toki ihan ymmärrettävä, koska Falle näytti sekä väsyneeltä että hämmentyneeltä kaiken jäljiltä. Nukkuipahan se jopa Kirsin puhuessa harjoitusten välissä, rauhoittumista parhaimmillaan!
After that we practiced retrieving only one more time in Kirsi´s training. Instructors were placed in triangle and the dogs retrieved dummy which the other instructor threw. I was so anxious to get Falle in my left side, so it didn´t see when the dummy dropped and couldn't find it. Instead another dog retrieved it. A new dummy was thrown to Falle, but it retrieved that badly. Falle looked very tired and embarrassed, so it was understandable. Falle went asleep during the Kirsi´s training!
Nomerupeaman jälkeen oli ihan mukavaa mennä iltapäivän koulutuksissa kokeilemaan jotain uutta, koiratanssia! Koiratanssia oli tullut kouluttamaan Amma Antikainen ja Suvi Lahtinen. He näyttivät ensin kaikille leiriläisille pienet esitykset omilla koirillaan sekä HTM:stä että freestylestä. Sen jälkeen kaikki koiratanssiat menivät toisaalle harjoitettelemaan. Kävimme läpi vähän koiratanssin perusteita ja sen jälkeen temppuja eri temppusarjoista. Kouluttajat näyttivät alkuun omilla koirilla mistä on kyse, jonka jälkeen pääsimme tekemään kyseisiä temppuja. Falle oli jo aika väsy, joten en tehnyt sen kanssa kauheasti mitään. Muutama toisto per temppu ja huilimista. Olihan tuo koiratanssi ihan kivaa vaihtelua, mutta ei se tuntunut sellaiselta "the lajilta" meille.. Sain kylläkin kivoja ideoita eri temppujen opettamiseen, jota voi sitten ihan huvikseen harjoitella.
We tested something new in the afternoon trainings i.e. dog dancing! We had training with Amma Antikainen and Suvi Lahtinen. At first they presented dog dancing with their own dogs both freestyle and HTM. After that we went training elsewhere. We went through basic elements of dog dancing after which we practiced different tricks. Trainers presented first the tricks with their own dogs and we practiced after it. Falle was very tired then so we did only a few repetitions per trick. Dog dancing was nice variation, but it didn't seem to be our thing. However, I did get some nice ideas of different tricks that I can teach to Falle and practice just for fun.
Koiratanssin jälkeen hulimme kunnolla ennen illan perinteistä Open Show:ta. Ja jos joku ei tiedä, niin Open Showhan on epävirallinen näyttely, jossa on vähän erilaiset luokat kuin näyttelyissä ja urokset sekä nartut kilpailevat samoissa sarjoissa. Osallistuimme siihen lähinnä huvin vuoksi, koska mitään kummoisempaa menestystä en Fallelle odottanut. Falle sain ihan hyvän arvostelun muuten, mutta se kantoi häntää liian korkealla ja liike jäi vähän lyhyeksi. Tuo häntä onkin meidän näyttelyprobleema, kun se nostaa sen niin turhan korkealle.. Open Show:n jälkeen menimme lepäilemään mökille, mutta käväistiin vielä paistamassa makkaraa myöhemmin illalla grillikatoksella ennen nukkumaanmenoa.
In the evening there was Open Show i.e. unofficial dog show which had also a bit different classes than official show. I didn´t expect very good results but we took part in with the intention to keep fun. Falle got a nice review although it carried its tail too high. This is our problem in dog shows. After the Open Show we went the cottage, but grilling sausages later.
 |
| © Melissa O. (Not from the camp.) |
Leirin viimeinen aamu valkeni sunnuntaina. Porukka oli vähentynyt aika paljon, ja mekin vietettiin viimeinen yö Fallen kahdestaan kun huonekaverimme lähti ajelemaan kotiin jo lauantaina. Minun ilokseni Kirsi piti nomekoulutukset niin saatiin samaan jatkumoa lauantaihin. Tehtiin treeneissä markkeerauksia ja linjoja tien yli metsittyneen kumpareen luokse. Kun meidän vuoro tuli tehdä markkerauksia, Falle teki koko leirin ajan ja ehkä jopa elämänsä hienoimman markkeerauksen! Palautus tuli hienosti suoraan käteen eikä se yhtään aikaillut palauttamisen kanssa. Jotain sillä oli siis raksuttanut päässä yön aikana edellisen päivän koulutuksien johdosta. Kirsi sanoi tuon olleen niin hieno, että ei tehdä enempää markkeerauksia ja siitä olin täysin samaa mieltä. Falle pääsi kuitenkin tekemään vielä yhden linjan ja siinäkin palautus oli upea! Lopussa meillä oli vielä mahdollisuus tutustua riistaan, mutta jälleen Fallen kiinnostus oli syvemmin jossain muualla, vaikka se osoitti mielenkiinnon merkkejä vaakkuakin kohtaan. Kirsi antoi meille yhden variksista mukaan, niin päästään harjoittelemaan kotona vähän rauhallisemmassa ympäristössä.
Sunday was the last day in the camp. and there was less people. I was the last night only with Falle because my roommate went to home already on Saturday. Kirsi was training field test group. We did marks and lines on the knoll where grew trees. When was our turn Falle did the best mark during our camp or even during our life! Falle returned dummy fast and very well directly on my hand. We didn´t more marks because the first one was excellent. Falle did also one line and returned dummy very well again. We had possibility for training with game but Falle was interested in something else than crow. Kirsi gave me one crow so that I could keep training with game at home.
After training sessions we had lunch, cleaning and packing the goods. When the cottage was clean I took Falle out and we did little walk while waiting for the ride. The camp was very productive thinking about the trainings and many good advices. And the best thing was that I learned to know my dog a little better. My dog prone to disturbances was something else in the field test trainings. I wonder why Falle sometimes is so disturbed of other dog or elements in obedience training but only in a few field test training in there. Then I realized how important is to understand the state of dog's mind and also motivation is crucial. I learned that I have a wonderful dog when I teach it right. We will go forward even through difficulties.
