Camping life (part 1)

Kylläpä tämän postauksen kanssa kesti, mutta on ollut yhtä sun toista ja englanniksi kirjoittaminen hidastaa huomattavasti... Päätin sitten jakaa postauksen kahteen osaan, jottei siitä tulisi mahdottoman pitkä. Ja kuvatkin on vähän laatua sitä sun tätä, koska leirillä vallinneen sateisen sään vuoksi kameraa tuli ulkoilutettua tosi vähän ja osa on puhelinräpsyjä. No mutta eiköhän mennä tekstin pariin!

Getting this post finished took a while, but I had this and that and writing in English slows down substantially...  I decided to divide this writing to two parts, otherwise it could be too long. Also pictures are of poor quality, because the camp was very rainy and some pictures of this post are taken with phone camera. Well, let´s get down to text!

Tiistaina 14.6 suuntasimme Fallen kanssa kohti Korpilahdea ja Matkailutila surkeenjärveä. Flattien kesäleiri alkaisi siellä 15.6, mutta olin sössinyt päivien kanssa ja luulut, että leiri alkaa jo tiistaina.. Joten lähdettiin matkaan jo tiistaina, koska keskiviikkona en saisi keneltäkään kyytiä.

On Tuesday 14th of June we headed for Korpilahti and Matkailutila Surkeenjärvi where the summer camp of flat-coated retrievers took place. The camp started actually on the 15th of June but I had confused days and thought that the started already on Tuesday. So we went there already on Tuesday because nobody could give me a ride on Wednesday.

Päivä oli kuuma ja aurinkoinen, joten pitkä automatka otti kovia koirallekin. Falle oksensi parin tunnin matkaamisen jälkeen mutkaisella pikkutiellä. Meillä oli kuitenkin hyvä tuuri, koska oksennuksia siivotessa huomasin metsikön takaa pilkistävän pienen järven ja kävin uittamassa Fallen siellä. Sen jälkeen se nukkui tyytyväisenä Jyväskylään asti, jossa kävimme tuttujen mökillä pikaisesti. Kello oli jo siinä vaiheessa aika paljon, joten emme voineet viipyä pitkään siellä. Jos Fallelta olisi kysytty, se olisi viihtynyt pidenmäänkin Aarne kultsun seurassa. Mökiltä ei onneksi ollut enää pitkä matka matkailutilalle ja minut ohjattiin ensimmäiseen Jaakontaloon. Raahasin kamppeet lähimpään alakerran huoneeseen, söin vähäsen ja menin aika pian nukkumaan väsyneenä matkasta.

The day was sunny and hot, so it was inconvenient for the dog to travel in a hot car. After a couple of hours of travel Falle vomited on a windy road. We stopped with the intention of to clean the vomit and I noticed a lake glimmering through the woods and took Falle to swim there. After it Falle slept satisfied until Jyväskylä. We visited a cottage of my father´s friend briefly. It was late so we couldn´t spend a long time there. Falle wouldn´t like to go  because it was having so much fun with the golden retriever Aarne. It was´t a very long way from there to the Surkeenjärvi Matkailutila. There I was guided to a cottage called Jaakontalo. I dragged my equipment to the nearest room, had an evening meal and went to bed exhausted of all the traveling.

Keskiviikkoaamuna nukuin pitkään. En yksinkertaisesti jaksanut nousta aikaisin, joten miksi edes tarvisi kun aamupalatarpeetkin odottivat jääkaapissa ja leiriläisetkin tulisivat vasta klo 16.00 jälkeen. Hitaan aamun jälkeen lähdettiin Fallen kanssa käppäilemään päärakennukselle selvittelemään asioita. Selvisi, että tulisin viettämään leirin juuri tuossa Jaakontalossa (onneksi, niitä oli kolme samallaista), mutta majoitun huonekaverini kanssa yläkerrassa. Järkyttävän painava metallihäkki ja kamat piti roudata sinne.. Nooh, nopeasti se kävi ja loppupäivä menikin aikalailla tsillaillessa ja paikkoihin sekä ihmisiin tutustuessa.

I slept long on Wednesday morning. I was´t able to wake up early and there was no need because my breakfast was waiting for me in the fridge and the others arrived only after four o´clock. After a slow morning we went to the main building where I got some information. I found out that I for the camp I was to accommodate in the same building that I had slept in but I had to change rooms. I and my flatmate´s room was in upstairs. I had to drag a very heavy metal cage and my equipment. It went quickly and the rest of the day went relaxing and checking out places.

Torstai aamu alkoi meillä nome koulutuksilla, jossa meidät oli laitettu Marko Peipon taippariryhmään. Ilma oli sateinen, joten menimme kuuntelemaan alkuluentoa katokseen. Kävimme alkuun pienen esittelykierroksen ja jokainen kertoi koiransa tasosta, mitä on treenannut tms. Sen jälkeen Marko kertoi meille omia näkemyksiään noutajan kouluttamisesta. Markon luennolta tärkeinä pointteina minulle jäi mieleen, että ohjaajalla on usein suurempi merkitys kuin hyvällä koiralla; ohjaajan vaikutus on n.  70% ja koiran vain n. 30%. Marko oli sitä mieltä, että koirien kanssa, joilla on suuri palo riistaan ei tarvitse tehdä kauheasti riistatreeniä. Meillä tosin ongelma on vähän päinvastainen, koska Falle ei suostu ottamaan riistaa suuhun kiinnostuksesta huolimatta. Riistatreeni on kyllä jäänyt meillä todella vähäiseksi.

We had field test training on Thursday morning and we were placed in Marko Peippo´s group. The weather was rainy so we went to listen a star lecture in shelter. Everybody told something about their own dog, about its training etc. Thereafter Marko told about his own dogs and more importantly about retriever training. I remember Marko telling that a good trainer has more of an effect than a good dog.  Marko was also of the opinion that you don´t have to train much with game if your retriever  likes game very much. Indeed I have a different problem: Falle doesn´t pick game in its mouth although it is interested in.

Itse treeneissä tehtiin perus ykkösmarkkeerauksia eli yksi dami heitettiin pusikkoon. Falle toi damin ihan ok, vähän laiskasti, mutta meillähän tuo palautus onkin se ongelman ydin..  Meidän ryhmässä oli nyt vain viisi koirakkoa, joten odotteluajat eivät olleet hurjan pitkiä. Tehtiin myös hakuruudun alkeita ja Marko oli sitä mieltä, että sen harjoittelu kannattaa aloittaa vain parilla damilla, jotta koira oppii etsimään kunnolla eikä ole niin suurta vaaraa damin vaihtamisesta. Ruudussa meillä taisi olla kaksi damia, joista Falle haki vain yhden. Palautus oli taas vähän laiska, mutta dami tuli kuitenkin takaisin. Marko huomautti minua turhasta kehumisesta kun koira ei ole edes kunnolla kontaktissa (ei katso kun kehutaan).

In training we did basic marks with one dummy. Dummy was thrown in the bush. Falle retrieved it okey, but little bit lazily. We had only five dogs and handlers in this group, so nobody had to wait for a really long time. We did elements of searching dummies and Marko regarded that it was better to start with a couple of dummies so that dog doesn´t learn to swap dummies. In training Falle retrieved one dummy of two. Retrieve was again a little bit lazy, but Falle did retrieve the dummy. Marko notified me to praise the dog when it was´t in contact ( did´t watch me when I praise it).

Viimeisenä harjoituksena Markon treeneissä tehtiin vähän riistajuttuja. Monet ryhmäläisistämme teki noudon riistalla, mutta yllätys yllätys en saanut Fallea ottamaan edes varista suuhun. Vaakku kiinnosti sitä kyllä, mutta väsymys painoi nuorta miestä ja narttujen hajut kiinnostivat enemmän... Ei ollut kyllä ihme, sillä tehtiin riistatreeni päärakennuksen luona olevalla ylätasanteella, josta oli liikkunut kaiken maailman koiria.

The last exercise in training we did in retrieving of game. I didn´t get Falle to take the game. It was interested in crow, but it was very exhausted and also more interested in the smells of bitches. I wasn´t surprised because we trained with game in the yard of the main building and where there were many dogs.

Iltapäivän treeneissä meillä oli myös Marko, mutta ryhmän kokoonpano oli hieman muuttunut ja jäsenmäärä paisunut kahdeksaan.. Tämän vuoksi me ei päästy tekemään niin paljon asiota kun aamulla ja Marko piti kertausta aamusta uusille. Tehtiin oikeastaan aika samoja harjoituksia kuin aijemmin: markkeerauksia ja hakuruutua. Ne menivät ihan hyvin, mutta Marko huomautti minulle, että ei kannata aina pillittää koiraa luokse, jos koira on muutenkin tulossa. Noudon pitäisi nimittäin toimia ilman pilliäkin, jolloin pilliä voi käyttää hätäkeinona kun koira menee väärään suuntaan.

In the afternoon we had Marko again, but the group´s combination had changed. We had eight members now... Because of this we couldn´t do so as much exercise than in the morning. Marko kept a little review of morning. We did pretty the same practices than before. It went well but Marko remarked to me that it always wasn´t worth to call a dog with a whistle, if the dog was coming already. The retrieve should work without a call by whistle, whistle is only makeshift when dog goes to a wrong direction.

 Illalla järjestettiin perinteinen Toto-juoksu eli koirien juoksukilpailu. Kävin Fallen kanssa juoksemassa, mutta me emme yltäneet palkintosiolle asti. Hienojen totojuoksusuoritusten jälkeen loppuilta meni grillikatoksessa makkaraa paistaessa ja noutajaihmisille jutellessa. Falle oli minun mukana, koska en jaksanut viedä sitä toto-juoksun jälkeen mökille häkkiin. Katoksessa eräs leiriläinen huomasi, että Falle ontuu ja tarkemmin tassua tutkaillessa se näytti vähän venähtäneeltä. En viitsinyt taluttaa Fallea mökille, koska sinne oli niin pitkä matka. Kun olin napapannut Fallen syliin kantaakseni sen, yksi leiriläisistä tuli ystävällisesti tarjoamaan kyytiä. Mökillä painuttiin melko pian nukkumaan ja edes verenhimoisista itikoista ei ollut haittaa. Jäin jännittämään miten huomisten treenien mahtaa käydä ja onko Fallen tassu jo aamulla kunnossa, koska ontuvan koiran kanssa en lähtisi treenaamaan.

 In the afternoon there was the traditional tote-running i.e. the dogs running competition. I took part in it with Falle but we didn´t place. After these fine performances I went to the shelter. There people  talked with each other and  grilled sausages in an open fireplace. I took Falle there with me becauce I was too tired to take it in the its cage. In the shelter a camper noticed that Falle limps. Its paw seemed to have strained. Luckily we got a ride back to cottage, because the distance was too long to walk for a limping dog. I went to bed quickly and not even bloodthirsty mosquitos could disturb me. I was anxious of if I can train tomorrow. It wouldn´t be possible with a limping dog.

Jumping flat and something else

Juhannus meni meillä mökkeillessä. Falle kävi uimassa paljon kun siihen oli hyvät mahdollisuudet. Se keksi myös kuinka kivaa on pomppia laiturilta veteen pallon perässä ja minä innostuin räpsimään Fallesta hyppykuvia, joista jokunen onnistui ihan kivasti. Kävimme myös yhtenä päivänä soutamassa järvellä ja Falle oli ensimmäistä kertaa veneessä ikinä. Se käyttäytyi siihen nähden huippuhyvin! Olin itsekkin yllättynyt, että häsläävä flatti voi malttaa istua kiltisti veneen keulassa ja ihailla järvimaisemia. Jännitin vähän yrittäisikö se hypätä veteen jos lokki tai muu vesilintu menee ihan vierestä, mutta hyvin se pysyi. Kameraa saati edes puhelinta en uskoltanut ottaa vesille, koska pelkäsin, että ne saattavat olla entisiä jos Falle innostuu säätämään omaa ja me päästään uimaan..

We spent the Midsummer at the summer cottage. Falle was swimming a lot because there are good possibilities for it. Falle realized how fun it is to jump into water from the dock to catch the ball. I got exited to take photos of jumping Falle. We went rowing one day there and Falle was for the first time in a boat. It behaved very well! I was surprised how an over active flat can sit in the bow so nicely admiring the view. I was a little nervous should Falle jump in water after a seagull or some waterfowl flying next to our boat, but Falle stayed nicely in the boat. I did´t take my camera or phone in the boat because I was afraid of it getting wet. 

Palasimme mökiltä kotiin sunnuntaina myöhään illalla ja minulla oli seuraavana päivänä työpäivä. Olen vielä tämän viikon koirahoitolla töissä ja sitten loppukesä onkin enemmän tai vähemmän lomailua. Kirjoituksiin pitäisi jaksaa lukea, jottei kaikki työ jää sitten syksyn kiireisiin. Blogi kaipaisi varmaankin jonkinlaiset esittelysivut minusta ja Fallesta, ja tarkoitus olisikin väsätä sellaiset kunhan vain kerkeän. 15.-19.6 olin Fallen kanssa flattileirillä ja siitä on myös todennäköisesti tulossa postausta lähiaikoina. Siellä me tehtiin lähinnä nomehommia taippariryhmässä ja voin sanoa, että se oli kyllä todella mukava ja hyödyllinen leiri!

We came back home from the summer cottage late in the evening on sunday and I had work the next day. I am still for this week at the dog care centre, but after that I have holidays for the rest of the summer. I have to study for the matriculation examination in summer so that all is not left to the autumn. This blog may need an introduction page of I and Falle. I will write it when I have time. 15.-19.6 I was at a flat-coated retriever camp and I will try to write of it soon. We were training there in field test group and was a very useful camp!

Maanantaina kävin Fallen kanssa tokoilemassa. Meillä on ollut pientä taukoa tokosta, koska olen halunnut selkeyttää ajatuksia ja miettiä mitä tehdä ongelmien kanssa. Eilen oli kuitenkin tosi kivat tokot, kun päästiin pitkästä aikaa tapaamaan meidän treenikaveria. Teimme aika perus häiriöharjoituksia eri seuraamiseen liittyvissä variaatioissa ja kiertoa niin, että toinen koira on merkin takana jne. En jaksa treeneistä sen yksityiskohtaisemmin selostaa, mutta haluan hehkuttaa, että Falle teki niin hienon paikkamakuun. Paikallamakaaminen on meidän suurin murheenkryyni tokossa ja koehaaveet on haudattu ainakin siihen asti kunnes makaaminen on varma. Maanantaina tuo otus antoi minulle uutta uskoa, kun se makasi melkein minuutin rauhallisesti noin neljän metrin päässä olevan treenikaverin koiran vieressä ja minä olin itse siitä ehkä kuuden seitsemän metrin päässä siitä. Kävin kerran palkaamassa sen.

I went in obedience training with Falle on Monday. We have had a little break in obedience because I wanted to clear my mind and consider what to do with our problems. We had a very nice training yesterday because I met my training mate and her dog after a long pause. We trained different disturbance practices. I am not able to explain in detail the training but I want to tell how great Falle was in laying at place. That has been our hardest challenge in obedience training. On Monday it managed to lie down for almost minute alone without being disturbed by disturbances.

Tämä on meille paljon, koska olen paininut Fallen paikkamakuungelman kanssa ties kuinka kauan. Flattileiri selkeytti minulle, kuinka suuri merkitys on koiran mielentilalla on. Ihmettelin miksi minulla on siellä nometreeneissä koira, joka ei häiriinny juurikaan tosista koirista. Se oli melkein kuin eri koira. Ohjatuissa tokoissa treenikentälle saapuminen, ympärillä olevat koirat ja muut häiriöt saavat sen ehkä kierroksille ja mielentila on äärimmäisen huono paikallamakaamista ajatellen. Maanantaina olimme treenaamassa tutulla kentällä, jossa käydään usein vain kahdestaan treenaamassa, joten Falle ei mennyt kierroksille ympäristöstä ja sillä oli makakaamisessa hyvän rauhallinen mielentila. Minun pitäsi nyt vain keksiä, miten saan sille aina paikallaoloon rauhallisen mielentilan, ympäristön häiriöistä huolimatta. Voi olla helpommin sanottu kuin tehty.

This is a big thing for me because I have struggled with the problem of laying at place for a long time. The time at the flat-coated retriever camp made me realize of how big importance is the dogs state of mind. I was wondering why my dog was not disturbed by the other dogs in field test trainings. It was almost like a different dog. It apparently is agitated by arriving and seeing other dogs at the field in our regular supervised trainings. On Monday Falle was in a tranquil state of mind in laying at place. All I need no is to figure out how to get into a tranquil state of mind in spite of disturbances. Easier said than done.

New beginning

Bloggaamisen aloittaminen on pitkään käynyt mielessäni. Monia koirablogeja lueskelleena ajattelin, että olisi kiva perustaa oma. Ajatus koirablogista on hautonut ja hautonut mielessäni vaikka kuinka pitkään. Bloggaukseen olen tutustunut erilaisten kouluprojektiblogien yms. kautta ja niiden myötä päätin, että perustaisin jossain vaiheessa oman blogin.

I´m  thinking about starting to blog. I am reading many different dog blogs and I think that it can be nice to start a dog blog of my own. I have become familiar with blogging in different school projects and doing those I decided that I will some day begin with my own blog. 

Blogin perustaminen sai alkusysäyksen siitä, kun tajusin, että minähän voin kirjoittaa blogia suomeksi ja englanniksi. Englanti on minulle vaikeaa ja haluan oppia sitä lisää. Koulussa minusta tuntuu, että en vaan opi ja kirjan pänttääminen päivästä toiseen ei vaan inspiroi. Minulle on sanottu ties kuinka monta kertaa, että kieltä ei opi jos sitä ei käytä. Se pitää pitkälti paikkaansa. Siispä päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja kokeilla jotain aivan uutta oppimistapaa, bloggaamista englanniksi! En kuitenkaan halua pitää blogiani pelkästään englanninkielisenä, koska minun englantini on tällä hetkellä melkein luokkaa: "My name is Pihla. I have a dog. I´m from Finland" :D Virheitä englanninkielessä tämä blogi tulee siis aivan varmasti sisältämään, mutta minusta on tärkeintä, että tulen ymmärretyksi. Suomeksi pystyn ilmaisenmaan itseni paljon paremmin, koska se on äidinkieleni. Kirjoitan tätä blogia kuitenkin myös englanniksi, jotta oppisin siinä paremmaksi. Lisäksi hyvä syy skarpata englannin suhteen on syksyllä häämöttävät kirjoitukset...

Starting the blog became reality when  I realized that I can write it both in Finnish as well as in English. English is not my strong point and I want to learn more. In the school I felt that I don´t learn English enough and cramming the book day in and day out doesn´t inspire me. Many of the people who know me have said many times that I don´t learn the language if I don´t use it. So now I will test a new way of learning English, to blog in English! I don´t want to write my blog only in English because my English isn´t so good, it is at an elementary level: "My name is Pihla. I have a dog. I´m from Finland.":D This blog contains surely mistakes in English grammar, but I think most important is to be understood. I can express myself the best in Finnish, because it is my mother tongue. I'm writing this blog also in English to be become better in it. In addition a good reason to study more English is the matriculation examination in the next autumn... 

Mutta pitemmittä puheitta, siinä on nyt teille sepostusta siitä, miksi tämä blogi pyrkii toimimaan kaksikielisenä. Jottei tämä ensimmäinen postaus jäisi aivan pelkäksi selittelyksi englannista sitä ja tätä, niin voisin kertoa vähän teille tämän blogin aiheesta. Tämä tulee kertomaan minun ja sileäkarvaisen noutajani Fallen arjesta, treeneistä ja ylipäätänsä koiriin liittyvistä jutuista, mutta voi olla, että tänne eksyy joskus jotain muitakin postauksia. En itsekään tarkalleen tiedä, mitä tämä tulee pitämään sisällään, mutta se selviää sitten myöhemmin. :) Postauksia tulee siihen tahtiin kun inspiraatiota, aikaa ja kirjoiteltavaa löytyy.

Without going deeper into that this is why I try to keep the blog bilingual. I will tell something about this blog so that this is not only about English. The blog will tell about I and my flat-coated retriever Falle in weekdays and trainings. It also deals with dog matters but it is also possible that there are other matters. We will see. :) I will release the writings when I have inspiration, time and something to write.