Camping life (part 1)

Kylläpä tämän postauksen kanssa kesti, mutta on ollut yhtä sun toista ja englanniksi kirjoittaminen hidastaa huomattavasti... Päätin sitten jakaa postauksen kahteen osaan, jottei siitä tulisi mahdottoman pitkä. Ja kuvatkin on vähän laatua sitä sun tätä, koska leirillä vallinneen sateisen sään vuoksi kameraa tuli ulkoilutettua tosi vähän ja osa on puhelinräpsyjä. No mutta eiköhän mennä tekstin pariin!

Getting this post finished took a while, but I had this and that and writing in English slows down substantially...  I decided to divide this writing to two parts, otherwise it could be too long. Also pictures are of poor quality, because the camp was very rainy and some pictures of this post are taken with phone camera. Well, let´s get down to text!

Tiistaina 14.6 suuntasimme Fallen kanssa kohti Korpilahdea ja Matkailutila surkeenjärveä. Flattien kesäleiri alkaisi siellä 15.6, mutta olin sössinyt päivien kanssa ja luulut, että leiri alkaa jo tiistaina.. Joten lähdettiin matkaan jo tiistaina, koska keskiviikkona en saisi keneltäkään kyytiä.

On Tuesday 14th of June we headed for Korpilahti and Matkailutila Surkeenjärvi where the summer camp of flat-coated retrievers took place. The camp started actually on the 15th of June but I had confused days and thought that the started already on Tuesday. So we went there already on Tuesday because nobody could give me a ride on Wednesday.

Päivä oli kuuma ja aurinkoinen, joten pitkä automatka otti kovia koirallekin. Falle oksensi parin tunnin matkaamisen jälkeen mutkaisella pikkutiellä. Meillä oli kuitenkin hyvä tuuri, koska oksennuksia siivotessa huomasin metsikön takaa pilkistävän pienen järven ja kävin uittamassa Fallen siellä. Sen jälkeen se nukkui tyytyväisenä Jyväskylään asti, jossa kävimme tuttujen mökillä pikaisesti. Kello oli jo siinä vaiheessa aika paljon, joten emme voineet viipyä pitkään siellä. Jos Fallelta olisi kysytty, se olisi viihtynyt pidenmäänkin Aarne kultsun seurassa. Mökiltä ei onneksi ollut enää pitkä matka matkailutilalle ja minut ohjattiin ensimmäiseen Jaakontaloon. Raahasin kamppeet lähimpään alakerran huoneeseen, söin vähäsen ja menin aika pian nukkumaan väsyneenä matkasta.

The day was sunny and hot, so it was inconvenient for the dog to travel in a hot car. After a couple of hours of travel Falle vomited on a windy road. We stopped with the intention of to clean the vomit and I noticed a lake glimmering through the woods and took Falle to swim there. After it Falle slept satisfied until Jyväskylä. We visited a cottage of my father´s friend briefly. It was late so we couldn´t spend a long time there. Falle wouldn´t like to go  because it was having so much fun with the golden retriever Aarne. It was´t a very long way from there to the Surkeenjärvi Matkailutila. There I was guided to a cottage called Jaakontalo. I dragged my equipment to the nearest room, had an evening meal and went to bed exhausted of all the traveling.

Keskiviikkoaamuna nukuin pitkään. En yksinkertaisesti jaksanut nousta aikaisin, joten miksi edes tarvisi kun aamupalatarpeetkin odottivat jääkaapissa ja leiriläisetkin tulisivat vasta klo 16.00 jälkeen. Hitaan aamun jälkeen lähdettiin Fallen kanssa käppäilemään päärakennukselle selvittelemään asioita. Selvisi, että tulisin viettämään leirin juuri tuossa Jaakontalossa (onneksi, niitä oli kolme samallaista), mutta majoitun huonekaverini kanssa yläkerrassa. Järkyttävän painava metallihäkki ja kamat piti roudata sinne.. Nooh, nopeasti se kävi ja loppupäivä menikin aikalailla tsillaillessa ja paikkoihin sekä ihmisiin tutustuessa.

I slept long on Wednesday morning. I was´t able to wake up early and there was no need because my breakfast was waiting for me in the fridge and the others arrived only after four o´clock. After a slow morning we went to the main building where I got some information. I found out that I for the camp I was to accommodate in the same building that I had slept in but I had to change rooms. I and my flatmate´s room was in upstairs. I had to drag a very heavy metal cage and my equipment. It went quickly and the rest of the day went relaxing and checking out places.

Torstai aamu alkoi meillä nome koulutuksilla, jossa meidät oli laitettu Marko Peipon taippariryhmään. Ilma oli sateinen, joten menimme kuuntelemaan alkuluentoa katokseen. Kävimme alkuun pienen esittelykierroksen ja jokainen kertoi koiransa tasosta, mitä on treenannut tms. Sen jälkeen Marko kertoi meille omia näkemyksiään noutajan kouluttamisesta. Markon luennolta tärkeinä pointteina minulle jäi mieleen, että ohjaajalla on usein suurempi merkitys kuin hyvällä koiralla; ohjaajan vaikutus on n.  70% ja koiran vain n. 30%. Marko oli sitä mieltä, että koirien kanssa, joilla on suuri palo riistaan ei tarvitse tehdä kauheasti riistatreeniä. Meillä tosin ongelma on vähän päinvastainen, koska Falle ei suostu ottamaan riistaa suuhun kiinnostuksesta huolimatta. Riistatreeni on kyllä jäänyt meillä todella vähäiseksi.

We had field test training on Thursday morning and we were placed in Marko Peippo´s group. The weather was rainy so we went to listen a star lecture in shelter. Everybody told something about their own dog, about its training etc. Thereafter Marko told about his own dogs and more importantly about retriever training. I remember Marko telling that a good trainer has more of an effect than a good dog.  Marko was also of the opinion that you don´t have to train much with game if your retriever  likes game very much. Indeed I have a different problem: Falle doesn´t pick game in its mouth although it is interested in.

Itse treeneissä tehtiin perus ykkösmarkkeerauksia eli yksi dami heitettiin pusikkoon. Falle toi damin ihan ok, vähän laiskasti, mutta meillähän tuo palautus onkin se ongelman ydin..  Meidän ryhmässä oli nyt vain viisi koirakkoa, joten odotteluajat eivät olleet hurjan pitkiä. Tehtiin myös hakuruudun alkeita ja Marko oli sitä mieltä, että sen harjoittelu kannattaa aloittaa vain parilla damilla, jotta koira oppii etsimään kunnolla eikä ole niin suurta vaaraa damin vaihtamisesta. Ruudussa meillä taisi olla kaksi damia, joista Falle haki vain yhden. Palautus oli taas vähän laiska, mutta dami tuli kuitenkin takaisin. Marko huomautti minua turhasta kehumisesta kun koira ei ole edes kunnolla kontaktissa (ei katso kun kehutaan).

In training we did basic marks with one dummy. Dummy was thrown in the bush. Falle retrieved it okey, but little bit lazily. We had only five dogs and handlers in this group, so nobody had to wait for a really long time. We did elements of searching dummies and Marko regarded that it was better to start with a couple of dummies so that dog doesn´t learn to swap dummies. In training Falle retrieved one dummy of two. Retrieve was again a little bit lazy, but Falle did retrieve the dummy. Marko notified me to praise the dog when it was´t in contact ( did´t watch me when I praise it).

Viimeisenä harjoituksena Markon treeneissä tehtiin vähän riistajuttuja. Monet ryhmäläisistämme teki noudon riistalla, mutta yllätys yllätys en saanut Fallea ottamaan edes varista suuhun. Vaakku kiinnosti sitä kyllä, mutta väsymys painoi nuorta miestä ja narttujen hajut kiinnostivat enemmän... Ei ollut kyllä ihme, sillä tehtiin riistatreeni päärakennuksen luona olevalla ylätasanteella, josta oli liikkunut kaiken maailman koiria.

The last exercise in training we did in retrieving of game. I didn´t get Falle to take the game. It was interested in crow, but it was very exhausted and also more interested in the smells of bitches. I wasn´t surprised because we trained with game in the yard of the main building and where there were many dogs.

Iltapäivän treeneissä meillä oli myös Marko, mutta ryhmän kokoonpano oli hieman muuttunut ja jäsenmäärä paisunut kahdeksaan.. Tämän vuoksi me ei päästy tekemään niin paljon asiota kun aamulla ja Marko piti kertausta aamusta uusille. Tehtiin oikeastaan aika samoja harjoituksia kuin aijemmin: markkeerauksia ja hakuruutua. Ne menivät ihan hyvin, mutta Marko huomautti minulle, että ei kannata aina pillittää koiraa luokse, jos koira on muutenkin tulossa. Noudon pitäisi nimittäin toimia ilman pilliäkin, jolloin pilliä voi käyttää hätäkeinona kun koira menee väärään suuntaan.

In the afternoon we had Marko again, but the group´s combination had changed. We had eight members now... Because of this we couldn´t do so as much exercise than in the morning. Marko kept a little review of morning. We did pretty the same practices than before. It went well but Marko remarked to me that it always wasn´t worth to call a dog with a whistle, if the dog was coming already. The retrieve should work without a call by whistle, whistle is only makeshift when dog goes to a wrong direction.

 Illalla järjestettiin perinteinen Toto-juoksu eli koirien juoksukilpailu. Kävin Fallen kanssa juoksemassa, mutta me emme yltäneet palkintosiolle asti. Hienojen totojuoksusuoritusten jälkeen loppuilta meni grillikatoksessa makkaraa paistaessa ja noutajaihmisille jutellessa. Falle oli minun mukana, koska en jaksanut viedä sitä toto-juoksun jälkeen mökille häkkiin. Katoksessa eräs leiriläinen huomasi, että Falle ontuu ja tarkemmin tassua tutkaillessa se näytti vähän venähtäneeltä. En viitsinyt taluttaa Fallea mökille, koska sinne oli niin pitkä matka. Kun olin napapannut Fallen syliin kantaakseni sen, yksi leiriläisistä tuli ystävällisesti tarjoamaan kyytiä. Mökillä painuttiin melko pian nukkumaan ja edes verenhimoisista itikoista ei ollut haittaa. Jäin jännittämään miten huomisten treenien mahtaa käydä ja onko Fallen tassu jo aamulla kunnossa, koska ontuvan koiran kanssa en lähtisi treenaamaan.

 In the afternoon there was the traditional tote-running i.e. the dogs running competition. I took part in it with Falle but we didn´t place. After these fine performances I went to the shelter. There people  talked with each other and  grilled sausages in an open fireplace. I took Falle there with me becauce I was too tired to take it in the its cage. In the shelter a camper noticed that Falle limps. Its paw seemed to have strained. Luckily we got a ride back to cottage, because the distance was too long to walk for a limping dog. I went to bed quickly and not even bloodthirsty mosquitos could disturb me. I was anxious of if I can train tomorrow. It wouldn´t be possible with a limping dog.