keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Jumping flat and something else




Juhannus meni meillä mökkeillessä. Falle kävi uimassa paljon kun siihen oli hyvät mahdollisuudet. Se keksi myös kuinka kivaa on pomppia laiturilta veteen pallon perässä ja minä innostuin räpsimään Fallesta hyppykuvia, joista jokunen onnistui ihan kivasti. Kävimme myös yhtenä päivänä soutamassa järvellä ja Falle oli ensimmäistä kertaa veneessä ikinä. Se käyttäytyi siihen nähden huippuhyvin! Olin itsekkin yllättynyt, että häsläävä flatti voi malttaa istua kiltisti veneen keulassa ja ihailla järvimaisemia. Jännitin vähän yrittäisikö se hypätä veteen jos lokki tai muu vesilintu menee ihan vierestä, mutta hyvin se pysyi. Kameraa saati edes puhelinta en uskoltanut ottaa vesille, koska pelkäsin, että ne saattavat olla entisiä jos Falle innostuu säätämään omaa ja me päästään uimaan..

We spent the Midsummer at the summer cottage. Falle was swimming a lot because there are good possibilities for it. Falle realized how fun it is to jump into water from the dock to catch the ball. I got exited to take photos of jumping Falle. We went rowing one day there and Falle was for the first time in a boat. It behaved very well! I was surprised how an over active flat can sit in the bow so nicely admiring the view. I was a little nervous should Falle jump in water after a seagull or some waterfowl flying next to our boat, but Falle stayed nicely in the boat. I did´t take my camera or phone in the boat because I was afraid of it getting wet. 







Palasimme mökiltä kotiin sunnuntaina myöhään illalla ja minulla oli seuraavana päivänä työpäivä. Olen vielä tämän viikon koirahoitolla töissä ja sitten loppukesä onkin enemmän tai vähemmän lomailua. Kirjoituksiin pitäisi jaksaa lukea, jottei kaikki työ jää sitten syksyn kiireisiin. Blogi kaipaisi varmaankin jonkinlaiset esittelysivut minusta ja Fallesta, ja tarkoitus olisikin väsätä sellaiset kunhan vain kerkeän. 15.-19.6 olin Fallen kanssa flattileirillä ja siitä on myös todennäköisesti tulossa postausta lähiaikoina. Siellä me tehtiin lähinnä nomehommia taippariryhmässä ja voin sanoa, että se oli kyllä todella mukava ja hyödyllinen leiri!

We came back home from the summer cottage late in the evening on sunday and I had work the next day. I am still for this week at the dog care centre, but after that I have holidays for the rest of the summer. I have to study for the matriculation examination in summer so that all is not left to the autumn. This blog may need an introduction page of I and Falle. I will write it when I have time. 15.-19.6 I was at a flat-coated retriever camp and I will try to write of it soon. We were training there in field test group and was a very useful camp!



Maanantaina kävin Fallen kanssa tokoilemassa. Meillä on ollut pientä taukoa tokosta, koska olen halunnut selkeyttää ajatuksia ja miettiä mitä tehdä ongelmien kanssa. Eilen oli kuitenkin tosi kivat tokot, kun päästiin pitkästä aikaa tapaamaan meidän treenikaveria. Teimme aika perus häiriöharjoituksia eri seuraamiseen liittyvissä variaatioissa ja kiertoa niin, että toinen koira on merkin takana jne. En jaksa treeneistä sen yksityiskohtaisemmin selostaa, mutta haluan hehkuttaa, että Falle teki niin hienon paikkamakuun. Paikallamakaaminen on meidän suurin murheenkryyni tokossa ja koehaaveet on haudattu ainakin siihen asti kunnes makaaminen on varma. Maanantaina tuo otus antoi minulle uutta uskoa, kun se makasi melkein minuutin rauhallisesti noin neljän metrin päässä olevan treenikaverin koiran vieressä ja minä olin itse siitä ehkä kuuden seitsemän metrin päässä siitä. Kävin kerran palkaamassa sen.

I went in obedience training with Falle on Monday. We have had a little break in obedience because I wanted to clear my mind and consider what to do with our problems. We had a very nice training yesterday because I met my training mate and her dog after a long pause. We trained different disturbance practices. I am not able to explain in detail the training but I want to tell how great Falle was in laying at place. That has been our hardest challenge in obedience training. On Monday it managed to lie down for almost minute alone without being disturbed by disturbances.





Tämä on meille paljon, koska olen paininut Fallen paikkamakuungelman kanssa ties kuinka kauan. Flattileiri selkeytti minulle, kuinka suuri merkitys on koiran mielentilalla on. Ihmettelin miksi minulla on siellä nometreeneissä koira, joka ei häiriinny juurikaan tosista koirista. Se oli melkein kuin eri koira. Ohjatuissa tokoissa treenikentälle saapuminen, ympärillä olevat koirat ja muut häiriöt saavat sen ehkä kierroksille ja mielentila on äärimmäisen huono paikallamakaamista ajatellen. Maanantaina olimme treenaamassa tutulla kentällä, jossa käydään usein vain kahdestaan treenaamassa, joten Falle ei mennyt kierroksille ympäristöstä ja sillä oli makakaamisessa hyvän rauhallinen mielentila. Minun pitäsi nyt vain keksiä, miten saan sille aina paikallaoloon rauhallisen mielentilan, ympäristön häiriöistä huolimatta. Voi olla helpommin sanottu kuin tehty.

This is a big thing for me because I have struggled with the problem of laying at place for a long time. The time at the flat-coated retriever camp made me realize of how big importance is the dogs state of mind. I was wondering why my dog was not disturbed by the other dogs in field test trainings. It was almost like a different dog. It apparently is agitated by arriving and seeing other dogs at the field in our regular supervised trainings. On Monday Falle was in a tranquil state of mind in laying at place. All I need no is to figure out how to get into a tranquil state of mind in spite of disturbances. Easier said than done.


8 kommenttia:

  1. Paikkis on myös mun ja Jetin kompastuskivi tokossa. Meillä ei paikkis yleensä kestä 10-15 sekuntia pitempään, koska Jet inhoaa paikoillaan istumista, makaamista, seisomista jne. Aksassa aikoinaan sillä oli oikein hyvä paikkis treeneissä, samoin valokuvatessa, mutta tokossa sitä ei voisi vähempää kiinnostaa todennäköisesti siksi, etten itsekään sen kummemin innostu tokoilusta. Hienoa, että teidän paikkis on alkanut sujumaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toko on tosiaan sellanen laji, että ei siitä välttämättä väkisin tekemällä tule mitään, vaan on just tärkeintä, että koiralla ja ohjaajalla on yhdessä kivaa. Tokohan on meille päälaji ja nomehommia tehdään ainakin toistaiseksi lähinnä taippareihin tähdäten (eihän sitä koskaan tietenkään tiedä jos vaikka innostusi enemmänkin..). Mutta kyllä mä olen niin onnellinen kun jotain edistystä on tuon makuun kanssa tapahtunut, koska ollaan sitä niin kauan jankattu ja en oikein edes tiedä mikä siinä meni alkujaan pieleen :D Mutta toivottavasti tuo lähtisi nyt toimimaan uusilla oivalluksilla.

      Satutko muuten tietämään mistä voisin löytää jotain toko/ylipäätänsä koiraharrastussanastoa englanniksi? Treeneistä selostaminen on kovin vaikeaa, kun ei tiedä liikkeiden tms. nimiä englanniksi... Esim. tiedätkö, mistä löytyisi tokon liikekohtaiset säännöt englanniksi jos löytyy (siitä saisi samalla liikkeidenkin nimiä) ?

      Poista
    2. Tokossa on eri liikkeet joiltain osin Skotlannissa ja muualla Briteissä, niin säännötkin ovat hieman erit, ehkä jostain FCI:n sivuilta löytyisi teidän tokosäännöt englanniksi? Mutta tosiaan seuraaminen on "heelwork", paikkikset on ihan vaan "stay", nouto "retrieve", ruutu "sendaway", luoksetulo "recall" ja loput liikkeistä varmaan löytää sivustolta Obedience UK tai sieltä kun siirtyy sivulle jonka nimi on joku Competitive Obedience UK-tyylinen muistaakseni. :)

      Poista
    3. Kiitos :) Mun pitääkin perehtyä tarkemmin noihin..

      Poista
  2. Toi mielentila paikallamakuussa on kyllä tärkeä juttu. Mä opetin Aidanille ihan semmoiset tietyt rutiinit paikallamakuuseen: silitän sitä vähän lavan kohdalta ja sanon "rauhassa". Tein tämän aina ennen paikallamakuuta, ja teen edelleen. Kokeessa siinä rivissä seistessä on hyvin hetki aikaa rauhoittaa koira.

    Aluksi kannattaa lenkittää ja treenata koirasta pahimmat mehut pois, jotta se pystyy rauhoittumaan. Tee paikallamakuuta vasta treenien lopussa, ja kun makuut koiran ollessa rauhallinen sujuvat, voit alkaa tehdä niitä myös treenien alkupuolella - pidä tällöinkin kuitenkin huoli siitä, että koira ns. vastaa virittelyihisi samalla tavalla kuin väsyneenä! Mä huomaan Aidanista selkeästi, että se silleen "henkisesti huokaisee" ja laskee höyryt korvista pihalle tuolla rauhoitussanalla, ja saattaa ennakoida maahanmenoakin.

    Muista myös muut paikallaolojen perusasiat: ensin kesto, sitten etäisyys, eikä liian vaikeita häiriöitä aloittelevalle koiralle.

    Virittelysanat tokossa on muutenkin pop; tällöin koira tietää milloin tehdään kaukokäskyjä, milloin paikallamakuuta ja milloin luoksetuloa (kaikissa jätetään koira makaamaan paikoilleen), ja se pystyy rauhoittamaan itsensä tunnistusnoutoon tai bongaamaan valmiiksi kentältä merkin ja ruudun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, me ollaankin tehty makaamista yleensä aina viimeisenä, mutta sitten välillä ohjatuissa treeneissä kouluttaja sanoo, että tehäänpäs nytten paikallamakaaminen ja silloin ei voi itse vaikuttaa siihen, millaisessa mielentilassa koira on.. Tosin niissä tilanteissa mä olen jäänyt sen eteen lähelle, koska Fallesta näkee selkeästi milloin se ei ainakaan tule pysymään.

      Nuo sinun rutiinit paikkamakuussa kuulostaa hyviltä! Voisin itsekin miettiä jonkun "tarkan systeemin" tuohon paikkamakuutilanteeseen, niin koiralle on selkeä milloin tehdään just paikallamakaamista eikä mitään muita makaamisia. Jonkin verran olen myös harjotellut noita virittelysanoja, esim. tötsän kierrossa mulla on tötsänbongauskäsky nyt treenissä. Ne on kyllä siitä käteviä, että voi kertoa koiralla mitä ollaan tekemässä, niin se osaa valmistautua etukäteen.

      Poista
    2. Hyvä, jos olet helpottanut makuita vaikeassa tilanteessa! Sekin on tosi tärkeää, ettei pyydä koiralta liikoja, vaan tekee suosiolla vaikka liiankin helpon harjoituksen, jotta pääsee palkkaamaan koiran toivotusta asiasta. Koirallakin kasvaa itsevarmuus, mikä helpottaa pitämään mielentilan riittävän rentona.

      Mä muuten alussa silittelin ja kehotin koiraa olemaan rauhassa niin kauan, että se oikeasti rauhoittui - tähän meni ekoilla kerroilla muutama minuutti :D Pikkuhiljaa se alkoi laskea kierroksia nopeammin, ja nyt riittää yksi rauhassa-käsky ja pikainen lavan sipaisu.

      Kiva lukea tuosta leiristä, harmittaa etten taaskaan lähtenyt mukaan. Varmaan 10 vuotta olen harkinnut noutajaleirejä, mutta aina on jäänyt.. Ehkä ensi vuonna!

      Poista
    3. Kiitos vinkeistäsi! :) Viime kimppatreeneissä Falle teki taas tosi kivat makuut, mun pitää vaan olla tarkkana sen mielentilan kanssa ja vaatia siltä rauhoittumista.

      Viime kesänä olin Kennelliiton Suurleirillä. Iän puolesta mulla ei ollut sinne tänä vuonna asiaa, mutta ajatelin, että olisi kiva lähteä kuitenkin leireilemään, niin menin sitten flattileirille. Olin varmaan koiranohjaajista nuorin, mutta ei se menoa haitannut yhtään. Sain älyttömän hyviä vinkkejä noutohommiin jatkoa ajatellen ja oli tosi kiva tutustua muihin flatti-ihmisiin. Olen kuitenkin vielä vähän "pihalla" noutajan koulutuksesta, mutta tuo leiri antoi uusia ideoita. Ja noutojuttujen treenaaminen porukalla on myös tosi hauskaa, joten kotosalla treeni-intoa laskee sitten se, että mä en tunne ketään noutajaihmisiä täältä lähiseudulta, jotta vois porukassa treenailla. Mutta kannattaa kyllä ehdottomasti lähteä noutajaleirille! Ensi vuonnahan tuo flattileiri järjestetään vielä kerran Surkeenjärvellä ja se on kyllä kiva paikka leirille kun harjoitusmaastotkin ovat lähellä. Näillä näkymin mä menen myös ensi kesänä flattileirille, joten ehkä me nähdään sitten siellä, jos lähdet leireilemään ;)

      Poista