New winds

Blogi on ollut viime aikoina melko hiljainen, mutta siihen on syynsä. Minulla ei ole ollut paljon aikaa (olen ollut meilkein liimattu koulukirjoihin) ja olin elokuun lopussa viikon Japanissa. Meidän koulusta lähti pieni oppilasporuka ystävyyskouluumme Japaniin, jossa oli kansainvälinen foorumi ystävyyskoulujen opiskelioille. Matka oli aivan mieletön ja tapasin upeita ihmisiä ympäri maailmaa. En kuitenkaan kerro reissustani enempää, koska tämä on pääsääntöisesti koirablogi. Postaus on kylläkin kuvitettu reisuissukuvilla. :)

This blog has been a little quiet recently. But it has reasons. I don´t have lots of time and I spent about a week in Japan in the end of August. The small group of students in my school and a teacher visited our friendship school in Japan and we had an international education forum there.  It was a wonderful trip and I met lots of awesome people from all around the world. But I will not write more about that because this is a dog blog. But you will see some pictures of Japan in this post. :)

Olen myös viime aikoina miettinyt paljon tämän blogin tulevaisuutta. Minulle on todella vaikeaa kirjoittaa postauksia suomeksi ja englanniksi, koska kirjoittaminen englanniksi menee helposti kääntämiseksi suoraan suomesta mikä johtaa ihan hölmöihin lauseisiin. Haluaisin kirjoittaa myös paljon perusteellisemmin treeneistä yms., mutta sekin on englanniksi haastavaa, kun en tiedä oikeaa termistöä. Olen miettinyt, että perustaisin toisen blogin, joka ilmestyy vain suomeksi ja tämä tulisi päivittymään jatkossa vain englanniksi. Postaukset tulisivat olemaan molemmissa blogeissa vähän erilaisia, koska englanniksi en enään rupea mitään syvällisiä treenianalyysejä tekemään, koska minun kielitaitoni ei yksinkertaisesti riitä siihen. Mitä mieltä sinä olen tästä? 


I have also been thinking about future of this blog. It is very hard for me to write posts both in English and in Finnish, because I try to translate the sentences true to world and it causes troubles. And also I feel the lack of creativity for example I can´t write about our training well because I don´t know the right terminology.  I have been thinking that it will be easier for me to write this blog only in English. But I want to write about our life in Finnish too, so I think that I start a blog which will be only in Finnish and the posts of this blog will be published only in English. The content will be different in both blogs because I don´t have enough skills in English to write deep training analysis etc. What do you think about this? 

Camping life (part 2)

Jatkoa edelliseen postaukseen flattileiristä, joka oli 15. -19.6.2016. Ja nyt en edes jaksa selitellä kuinka tässäkin kesti ja siihen liittyviä syitä X. Elikkä mennäänpäs tekstin pariin!

Addition on the last post from the flat-coated retriever camp, which was 15. -19.2016. At least I don´t explain what reasons X slowed down this post going to ready. So let´s go to the text!

Perjantai aamu valkeni samanlaisiin säihin, kuin tostainakin oli totuttu: sää jatkui epävakaana ja tihkusateisena. Falle ei enää ontunut, eikä arastellut tassua mitenkään, joten lähdimme hyvillä mielin treenaamaan. Ajattelin, että otan rennommin Fallen kanssa ja noutoharjoituksissahan se oma tekeminen jää vähemmälle, koska suurin osa ajasta menee muiden suorituksia katsoessa ja omaa vuoroa odotellessa.

The Friday morning started a bit rainy: it was drizzling as on the Thursday. Falle didn´t limp anymore so we went to training. I thought to take it easier than before. It is a fact that in a retriever training most of the time is spend on watching other´s trainings and waiting for your own turn.

© Melissa O. (Not from the camp.)

Aamupäivän koulutuksissa molemmat leirin taippariryhmät oli yhdistetty, joten Markon lisäksi kouluttamassa oli Riita Koivisto. Perjantain taipparitreeneissä oli tarkoitus tehdä vesinoutoja, joten kävelimme uimarannalle. Ranta oli pitkälle asti matala eli ei ehkä paras mahdollinen harjoituksia ajatellen. Ennen vesinoutoja jokainen pääsi tekemään pientä hallintatreeniä. Neljä damia laitettiin koiran nähden ikään kuin kellotaulua ajatellen kolmen, kuuden, yhdeksän ja kahdentoista kohtaan. Koira ja ohjaaja olivat sijoittuneet kuvitteellisen kellotaulun keskelle ja koira laitettiin hakemaan ohjaajan haluama dami. Tässä harjoituksessa oli tärkeää huomioida koiran ritamasuunta ja katse. Rintamasuunnan ja katseen pitäisi olla suoraan damiin kohti, mutta lähes kaikilla koirilla oli tässä jonkinlaista ongelmaa, koska koirat eivät haluneet asettua kunnolla tiettyyn suuntaan; Olivathan ne useinmiten asennoituneet hakemaan jonkun muun kuin ohjaajan haluaman damin. Falle haki ensimmäisen haluamani damin tosi hyvin, mutta toisen kanssa oli ongelmaa. Sen kohdalla se yritti ensin hakea minulle aikaisemmin tuomaansa damia, mutta palasi takaisin älähdyksestäni. Fallelle oli kovin vaikeaa hakea haluttua damia, joten Riitta näytti sitä uudelleen, jollon saatiin vihdoin dami ylös ja lopetettiin siihen.

© Melissa O. (Not from the camp.)

Both of field test groups were combined in the morning so we had also two trainers: Marko and new one, Riita Koivisto. We had planned to do retrieving in the water, so we had to go to the lake. Before watermark everyone practiced control training. Four dummies were placed to three-, six-, nine- and twelve a clock positions. The dog and the instructor were in the middle of the imaginary clock face and the dog retrieved the dummy which the instructor wanted. In this exercise is important that the dog watches on correct dummy and its body is the right position. Almost every dog failed in some part of the exercise because they wanted retrieve another dummy than the instructor wanted. Falle retrieved the first dummy very well but the second was hard for it. Instead of the second dummy, Falle tried to retrieve the first one but I forbate it. It was very difficult for it to retrieve correct,  so Riitta showed it again and finally Falle retrieved it.

Ennen vesinoutoja oli pitkä odotteluaika. Kun meidän vuoro koitti vihdoin, niin kaikki ei mennytkään ihan nappiin... Ranta oli tosiaan matala ja siinä oli noin 0,35 metrin penger maan ja veden välillä. Fallelle tämän ylittäminen tuntui mahdottomalta ja se jäi n. viiden metrin päähän rantaveteen liikuskelemaan damin kanssa. Menin itsekin rantaveteen saappaillani ja otin damin siltä pois. Yritettiin vielä pari noutoa niin, että menin valmiiksi rantaveteen odottamaan niin pitkälle kun saappaat antoivat myöten. Tästä huolimatta Falle kerkesi pudottaa damin.

It took a long time to wait for the watermarks and it did not go so well. There was bank of about 0,35 meter between the shore and water. When Falle returned the dummy, it didn´t want to go gross the bank. Instead it wandered around in water and I took the dummy from it. During the next retrieve I waited for Falle in water. We didn´t succeed in retrieving because Falle dropped the dummy in front of me.

Iltapäivän koulutuksissa meillä oli Riitta kun Marko meni tekemään joidenkin kanssa vesinoutoja. Aloitettiin treenit hallintaharjoituksilla, joissa ihan ensimmäiseksi tehtiin paikkaistumisia. En uskoltanut poistua kauhean kauas, koska halusin taata varman onnistumisen, mutta Falle näyttikin parastaan eikä mitään karkaamisen elkeitä ollut havaittavissa. Toisena hallintatreeninä tehtiin luoksetuloa pöheikköiselle alueelle, jossa tultaisiin tekemään markkeerauksia ja linjoja. Falle nousi istumisestä kesken kävelyäni luoksetulopaikalle, mutta Riitan ohjeiden mukaan otin Fallen noutajaremmiin ja kiikutin takaisin mitään sanomatta. Sen jälkeen se jäi hyvin istumaan ja saatiin tehtyä onnistunut luoksetulo.

In the afternoon Riitta trained us. First we started with control training and practiced sitting in place. I stayed close to Falle to make sure that the practice would succeed and Falle did its best. Secondly we practiced recall over the thicket area. Falle did`t sit but followed me. Then I put it in the retriever´s leash and brought back to the place without saying anything. After that the second recall succeeded.

© Melissa O. (Not from the camp.)

Seuraavaksi tehtiin markkeerauksia luoksetulosta tutulle alueelle. Ensimmäisellä yrityksellä Falle toi damin huonosti ja Riitta huomautti heti alkuun minua olemaan heiluttelemasta käsiä kun Falle on tulossa. Riitta oli myös sitä mieltä, että koiraa ei kannata kehua kesken noudon kun se on nappaamassa damia, koska se ei ole tehnyt koko suoritusta, niin miksi pitäisi kehua. Tästä voi vaan olla niin montaa eri mieltä ja jokaiselta kouluttajalta tulee vähän erityyppisiä neuvoja. Ne kouluttajat, jotka ovat kehumisen puolella taas ovat sitä mieltä, että koiraa tulee kehua kun se on tekemässä oikein. Monien neuvojen keskeltä on tärkeä löytää omalle koiralle ne sopivimmat tavat, koska koiria on vähintäänkin yhtä paljon erilaisia kuin meitä ohjaajiakin.

Next we practiced with marks in the same are. Falle retrieved the first dummy badly. Riita asked me not to wave my hands when Falle is coming. According to Riitta´s opinion you shouldn´t praise a dog when it is bringing a dummy because it hasn´t done whole exercise yet. But some trainers think that you must praise a dog when bringing a dummy because it is doing right. It´s important to find the best advices for your own dog among several advices, because there are at least as many different dogs as instructors.

Markkeerauksien jälkeen Falle pääsi tekemään vielä parit linjat. Ekalla toistolla piti vähän muistutella mitä linjat meinaavat, mutta toinen meni jo hyvin. Riitta sanoi, että enempää ei tuolle koiralle oteta. Olin samaan mieltä; Fallesta näki väsymyksen selkeästi ja seuraavat toistot olisivat olleet mahdollisesti epäonnistuneita tai ainakin puoliteholla tehtyjä koiran väsymyksestä johtuen. Jäin seurailemaan kentän reunalle vielä muiden treenejä ja Falle veteli siinä hirsiä tyytyväisesti vierelläni.

Falle practiced a couple of lines after the marks. During the first one I had to remind Falle what lines are but the second one went very well. Riitta said that my dog should not do anymore and I agreed because Falle was so tired. I remained watching other training and Falle was sleeping beside of me.

 Ilta meni aika samalla lailla kuin muutkin illat: ruokailua, saunomista ja yhdessä oloa. Myöhemmin illalla kokoonnuttiin kuuntelemaan "leirikaraokea" vanhaan navettarekennukseen ja siellä vierähtikin mukavasti pari tuntia. Falle vietti aikaa meidän huoneessa häkissä ja vaikka huonekaverini jäikin sinne, niin se ei oikein malttanut rauhoittua häkkiin. Tässä on koulutuksen paikka, sillä olisihan se kiva, jos Falle oppisi leireillä rauhottumaan häkkiin. Kotona meillä on häkki ovi aukinaisena ja se nukkuu siellä vapaaehtoisesti aika paljon, mutta siitä huolimatta leireillä häkkiin rauhoittuminen ei onnistu...

The evening went pretty same way than the others: eating, going to sauna and spending time together. Later in the evening I listened to "camp karaoke". There time was flying and couple hours went quickly.

Lauantaina oli taas vähän tihkusateinen aamu tavalliseen tapaan. Taippariryhmäläisiä tuolloin aamupäivällä oli vain kolme, joten ajan puutetta ei ainakaan ollut! Saimme tutustua edellispäivänä paikalle saapuneeseen kouluttajaan, Kirsi Rantaseen. Kirsistä paljastuikin mitä mitä mahtavin kouluttaja uudenlaisien vinkkien kanssa. Minullakin tuli aivan hurjasti uusia ajatuksia ja ajatukset tuntuivat olevan solmuun, kun yksi sanoo sitä, toinen toista jne.

On the Saturday we had a drizzly morning again. We were only three of us this morning in field test group so we had a lot of time! We had a new trainer, Kirsi Rantanen. Kirsi was a good trainer with her various advices. I learned lots of new things and got new ideas.

Kirsi käytti koulutuksissa suurimman osan ajastaan puhumiseen. Hyvä näin, koska koirat eivät jaksaisi tehdä niin paljon kuin mitä aika sallii ja usein kuuntelemalla toisen koulutusideoita, tapoja ja tarinoita voi saada yllättävän paljon irti! Varmaan ensimmäinen kysymys, jonka Kirsi kysyi meiltä oli: onko koirilamme varma luoksetulo. Minä sanoin ei, koska tiesin, että näin ei ole. En voi luottaa, että Falle tulisi missä tahansa tilanteessa luokse. Kirsi avasi meille luoksetulo-sanan merkitystä, koska aika usein ihmiset väittävät koirallansa olevan varman luoksetulon, vaikka näin ei olisi. Kirsin mielestä varma luoksetulo tarkoittaa sitä, että koira kutsua tottelee aina ja välittömästi sekä tietää, että luoksetulemattomuus ei ole sallittua.

Kirsi spoke most time which was good for the dogs so they could rest. Kirsi asked first if anyone´s dog has a certain recall. I answed no, because Falle doesn´t always come when calling. Kirsi explaned us what a certain recall is. Pretty often people claim that their dog come always when calling although this is not true. Kirsi thought that when a dog has certain recall it obeys the call always and instantly and knows that it isn´t allowed to be disobedient.

Tykkäsin Kirsin koulutusideologiasta, koska se oli niin erilainen muihin kouluttajiin verrattuna. Hän korosti koiran oman oivaltamisen merkitystä. Samat asiat voi opettaa koiralle monella eri lailla, mutta kun koira saa itse oivaltaa, miten asiat menee, se oppii usein ne nopeammin ja helpommin kuin muilla tavoilla. Kirsi painotti myös mielentilan tärkeyttä nometreeneissä. Kun koira ei pääse tekemään mitään hommia ennen kuin se rauhottuu, niin se oppii olemaan rauhassa treeneissä. Noutohommissa tavoitellaan vaan paljon matalanpaa virettä kuin tokossa, niin tokokoirilla on toisinaan ongelmana kuumua nomepuolella...

I liked Kirsi´s ideology of training because it was so different from other trainers. Same things can be taught by many different ways, but when a dog realizes things itself, it often learn things faster and easier. Kirsi also underlined importance of dogs state of mind in the field training. When dog is not allowed do anything before it is tranquil it learns to be relaxed.

© Melissa O. (Not from the camp.)

Kun koirat olivat alku hössötyksen jälkeen rauhoittuneet kunnolla, saimme lähteä viemään damin vähän matkan päähän. Daminviennin jälkeen odotimme jälleen, että koirat rauhoittuvat ennen kuin pääsevät noutamaan muistidamin. Kun Falle pääsi noutamaan, se ei tuonut minulle damia kunnolla ja Kirsi ei antanut kutsua luokse vaan käski menemään lähellä olevan ladon taakse. Falle oli kuulemma selkeästi tulossa luokseni, mutta yksi ryhmämme koirista yritti kiskaista Fallen luokse ja se häiriintyi siitä. Tämän jälkeen odotimme jälleen rauhoittumista ennen lähtisimme viemään uutta damia. Kun Falle pääsi noutamaan, se ei lähtelyt tuomaan damia, joten minä lähdin kävelemään hieman eri suuntaan kuin ensimmäisellä yrityksellä. Tämä siksi, että Falle ei häiriintyisi toisesta koirasta, eikä toinen koira Fallesta. Tällä kertaa sain myös kutsua sitä luokse nimellä (ei pilliä, jottei turhaan "kuluta" sitä, mikäli koira ei tottele) , mutta heti kun Falle tuli luokseni, minua ohjeistettiin tökkäämään sitä kevyesti ja lähtemään karkuun muutaman askelen. Tämän oli ideana olla vähän niin kuin leikki, mutta Falle ei sitä ihan tajunnut ja "pakan sekoittaminen" oli aikamoinen yllätys. Kirsi totesikin, että minulla taitaa olla vähän tosikko koira :D

When the dogs were relaxed enough we took the dummies in the short distance. When the dummies were in their place we waited that the dogs relaxed again. Falle didn´t returned the dummy and Kirsi forbit me to recall. She asked me to hide from Falle behind barn so that Falle would come with me but another dog disturd it. We had to wait that Falle was relaxed before we could take a new dummy. Again Falle didn´t return dummy to me and I walked away Falle. I recalled it by name (not wistling  if the dog disobeys). When Falle came to me I poked it lightly and I escaped some steps. This was game but Falle didn´t realize and was a bit surprised of my action. Kirsi said that I have a little humourless dog :D

Kirsin koulutuksissa ei sitten tehty enää juuri muuta paitsi yhdet noudot koirat pääsivät tekemään niin, että ohjaajat seisoivat kolmion muodossa ja koirat noutivat aina toisen ohjaajanheittämän damin. Minä säädin jotain Fallen sivulletulon kanssa ja se ei huomannut damin pudoamista.. Falle ei sen vuoksi löytänyt sitä ja toinen koira kävi noutamassa damin. Heitettiin Fallelle vielä uusi dami, mutta sen se paulatti aika huonosti. Syykin oli toki ihan ymmärrettävä, koska Falle näytti sekä väsyneeltä että hämmentyneeltä kaiken jäljiltä. Nukkuipahan se jopa Kirsin puhuessa harjoitusten välissä, rauhoittumista parhaimmillaan!

After that we practiced retrieving only one more time  in Kirsi´s training. Instructors were placed in triangle and the dogs retrieved dummy which the other instructor threw. I was so anxious to get Falle in my left side, so it didn´t see when the dummy dropped and couldn't find it. Instead another dog retrieved it.  A new dummy was thrown to Falle, but it retrieved that badly. Falle looked very tired and embarrassed,  so it was understandable.  Falle went asleep during the Kirsi´s training!

Nomerupeaman jälkeen oli ihan mukavaa mennä iltapäivän koulutuksissa kokeilemaan jotain uutta, koiratanssia! Koiratanssia oli tullut kouluttamaan Amma Antikainen ja Suvi Lahtinen. He näyttivät ensin kaikille leiriläisille pienet esitykset omilla koirillaan sekä HTM:stä että freestylestä. Sen jälkeen kaikki koiratanssiat menivät toisaalle harjoitettelemaan. Kävimme läpi vähän koiratanssin perusteita ja sen jälkeen temppuja eri temppusarjoista. Kouluttajat näyttivät alkuun omilla koirilla mistä on kyse, jonka jälkeen pääsimme tekemään kyseisiä temppuja. Falle oli jo aika väsy, joten en tehnyt sen kanssa kauheasti mitään. Muutama toisto per temppu ja huilimista. Olihan tuo koiratanssi ihan kivaa vaihtelua, mutta ei se tuntunut sellaiselta "the lajilta" meille.. Sain kylläkin kivoja ideoita eri temppujen opettamiseen, jota voi sitten ihan huvikseen harjoitella.

We tested something new in the afternoon trainings i.e. dog dancing! We had training with Amma Antikainen and Suvi Lahtinen. At first they presented dog dancing with their own dogs both freestyle and HTM. After that we went training elsewhere. We went through basic elements of dog dancing after which we practiced different tricks. Trainers presented first the tricks with their own dogs and we practiced after it. Falle was very tired then so we did only a few repetitions per trick. Dog dancing was nice variation, but it didn't seem to be our thing. However, I did get some nice ideas of different tricks that I can teach to Falle and practice just for fun.

Koiratanssin jälkeen hulimme kunnolla ennen illan perinteistä Open Show:ta. Ja jos joku ei tiedä, niin Open Showhan on epävirallinen näyttely, jossa on vähän erilaiset luokat kuin näyttelyissä ja urokset sekä nartut kilpailevat samoissa sarjoissa. Osallistuimme siihen lähinnä huvin vuoksi, koska mitään kummoisempaa menestystä en Fallelle odottanut. Falle sain ihan hyvän arvostelun muuten, mutta se kantoi häntää liian korkealla ja liike jäi vähän lyhyeksi. Tuo häntä onkin meidän näyttelyprobleema, kun se nostaa sen niin turhan korkealle.. Open Show:n jälkeen menimme lepäilemään mökille, mutta käväistiin vielä paistamassa makkaraa myöhemmin illalla grillikatoksella ennen nukkumaanmenoa.

In the evening there was Open Show i.e. unofficial dog show which had also a bit different classes than official show. I didn´t expect very good results but we took part in with the intention to keep fun. Falle got a nice review although it carried its tail too high. This is our problem in dog shows. After the Open Show we went the cottage, but grilling sausages later.

© Melissa O. (Not from the camp.)

Leirin viimeinen aamu valkeni sunnuntaina. Porukka oli vähentynyt aika paljon, ja mekin vietettiin viimeinen yö Fallen kahdestaan kun huonekaverimme lähti ajelemaan kotiin jo lauantaina. Minun ilokseni Kirsi piti nomekoulutukset niin saatiin samaan jatkumoa lauantaihin. Tehtiin treeneissä markkeerauksia ja linjoja tien yli metsittyneen kumpareen luokse. Kun meidän vuoro tuli tehdä markkerauksia, Falle teki koko leirin ajan ja ehkä jopa elämänsä hienoimman markkeerauksen! Palautus tuli hienosti suoraan käteen eikä se yhtään aikaillut palauttamisen kanssa. Jotain sillä oli siis raksuttanut päässä yön aikana edellisen päivän koulutuksien johdosta. Kirsi sanoi tuon olleen niin hieno, että ei tehdä enempää markkeerauksia ja siitä olin täysin samaa mieltä. Falle pääsi kuitenkin tekemään vielä yhden linjan ja siinäkin palautus oli upea! Lopussa meillä oli vielä mahdollisuus tutustua riistaan, mutta jälleen Fallen kiinnostus oli syvemmin jossain muualla, vaikka se osoitti mielenkiinnon merkkejä vaakkuakin kohtaan. Kirsi antoi meille yhden variksista mukaan, niin päästään harjoittelemaan kotona vähän rauhallisemmassa ympäristössä.

Sunday was the last day in the camp. and there was less people. I was the last night only with Falle because my roommate went to home already on Saturday. Kirsi was training field test group. We did marks and lines on the knoll where grew trees. When was our turn Falle did the best mark during our camp or even during our life! Falle returned dummy fast and very well directly on my hand. We didn´t more marks because the first one was excellent. Falle did also one line and returned dummy very well again. We had possibility for training with game but Falle was interested in something else than crow. Kirsi gave me one crow so that  I could keep training with game at home.

Koulutuksien jälkeen oli enää lounas, siivoilua ja pakkailua. Kun mökki oli hyvässä kuosissa, lähdimme vetämään lyhyen lenkkin Surkeenjärven mukaviin maastoihin kyytiä odotellessa. Leiri oli nomen osalta erittäin antoisa ja saatiin paljon hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen. Ja mikä parasta, opin ennen kaikkea tuntemaan koiraani vähän paremmin. Uskomattominta oli se, että "mun mukamas häiriöherkkä koira" olikin nometreeneissä jotain ihan muuta. Mietin, miksi ihmeessä Falle ottaa välillä tokotreeneissä toisista koirista kovastikin häiriötä, mutta tuolla ei juuri ollenkaan. Sen myötä minulle valkeni, kuinka paljon mielentilalla on merkitystä koiran tekemiseen. Toisaalta mielentilan lisäksi kyse on myös koiran motivaatiosta; Noutohommissa noutajat ovat rodunomaisessa työssään ja nauttivat siitä kun taas tokoon pitää löytää motivaatio jostain muualta. Tärkein oppi leiriltä oli siis, että minulla on oikeasti hieno koira, kunhan ohjata sitä sen mukaan. Me mennään vielä eteenpäin, vaikka niiden vaikeuksien kautta.

After training sessions we had lunch, cleaning and packing the goods. When the cottage was clean I took Falle out and we did little walk while waiting for the ride. The camp was very productive thinking about the trainings and many good advices. And the best thing was that I learned to know my dog a little better. My dog prone to disturbances was something else in the field test trainings. I wonder why Falle sometimes is so disturbed of other dog or elements in obedience training but only in  a few field test training in there. Then I realized how important is to understand the state of dog's mind and also motivation is crucial. I learned that I have a wonderful dog when I teach it right. We will go forward even through difficulties.

Camping life (part 1)

Kylläpä tämän postauksen kanssa kesti, mutta on ollut yhtä sun toista ja englanniksi kirjoittaminen hidastaa huomattavasti... Päätin sitten jakaa postauksen kahteen osaan, jottei siitä tulisi mahdottoman pitkä. Ja kuvatkin on vähän laatua sitä sun tätä, koska leirillä vallinneen sateisen sään vuoksi kameraa tuli ulkoilutettua tosi vähän ja osa on puhelinräpsyjä. No mutta eiköhän mennä tekstin pariin!

Getting this post finished took a while, but I had this and that and writing in English slows down substantially...  I decided to divide this writing to two parts, otherwise it could be too long. Also pictures are of poor quality, because the camp was very rainy and some pictures of this post are taken with phone camera. Well, let´s get down to text!

Tiistaina 14.6 suuntasimme Fallen kanssa kohti Korpilahdea ja Matkailutila surkeenjärveä. Flattien kesäleiri alkaisi siellä 15.6, mutta olin sössinyt päivien kanssa ja luulut, että leiri alkaa jo tiistaina.. Joten lähdettiin matkaan jo tiistaina, koska keskiviikkona en saisi keneltäkään kyytiä.

On Tuesday 14th of June we headed for Korpilahti and Matkailutila Surkeenjärvi where the summer camp of flat-coated retrievers took place. The camp started actually on the 15th of June but I had confused days and thought that the started already on Tuesday. So we went there already on Tuesday because nobody could give me a ride on Wednesday.

Päivä oli kuuma ja aurinkoinen, joten pitkä automatka otti kovia koirallekin. Falle oksensi parin tunnin matkaamisen jälkeen mutkaisella pikkutiellä. Meillä oli kuitenkin hyvä tuuri, koska oksennuksia siivotessa huomasin metsikön takaa pilkistävän pienen järven ja kävin uittamassa Fallen siellä. Sen jälkeen se nukkui tyytyväisenä Jyväskylään asti, jossa kävimme tuttujen mökillä pikaisesti. Kello oli jo siinä vaiheessa aika paljon, joten emme voineet viipyä pitkään siellä. Jos Fallelta olisi kysytty, se olisi viihtynyt pidenmäänkin Aarne kultsun seurassa. Mökiltä ei onneksi ollut enää pitkä matka matkailutilalle ja minut ohjattiin ensimmäiseen Jaakontaloon. Raahasin kamppeet lähimpään alakerran huoneeseen, söin vähäsen ja menin aika pian nukkumaan väsyneenä matkasta.

The day was sunny and hot, so it was inconvenient for the dog to travel in a hot car. After a couple of hours of travel Falle vomited on a windy road. We stopped with the intention of to clean the vomit and I noticed a lake glimmering through the woods and took Falle to swim there. After it Falle slept satisfied until Jyväskylä. We visited a cottage of my father´s friend briefly. It was late so we couldn´t spend a long time there. Falle wouldn´t like to go  because it was having so much fun with the golden retriever Aarne. It was´t a very long way from there to the Surkeenjärvi Matkailutila. There I was guided to a cottage called Jaakontalo. I dragged my equipment to the nearest room, had an evening meal and went to bed exhausted of all the traveling.

Keskiviikkoaamuna nukuin pitkään. En yksinkertaisesti jaksanut nousta aikaisin, joten miksi edes tarvisi kun aamupalatarpeetkin odottivat jääkaapissa ja leiriläisetkin tulisivat vasta klo 16.00 jälkeen. Hitaan aamun jälkeen lähdettiin Fallen kanssa käppäilemään päärakennukselle selvittelemään asioita. Selvisi, että tulisin viettämään leirin juuri tuossa Jaakontalossa (onneksi, niitä oli kolme samallaista), mutta majoitun huonekaverini kanssa yläkerrassa. Järkyttävän painava metallihäkki ja kamat piti roudata sinne.. Nooh, nopeasti se kävi ja loppupäivä menikin aikalailla tsillaillessa ja paikkoihin sekä ihmisiin tutustuessa.

I slept long on Wednesday morning. I was´t able to wake up early and there was no need because my breakfast was waiting for me in the fridge and the others arrived only after four o´clock. After a slow morning we went to the main building where I got some information. I found out that I for the camp I was to accommodate in the same building that I had slept in but I had to change rooms. I and my flatmate´s room was in upstairs. I had to drag a very heavy metal cage and my equipment. It went quickly and the rest of the day went relaxing and checking out places.

Torstai aamu alkoi meillä nome koulutuksilla, jossa meidät oli laitettu Marko Peipon taippariryhmään. Ilma oli sateinen, joten menimme kuuntelemaan alkuluentoa katokseen. Kävimme alkuun pienen esittelykierroksen ja jokainen kertoi koiransa tasosta, mitä on treenannut tms. Sen jälkeen Marko kertoi meille omia näkemyksiään noutajan kouluttamisesta. Markon luennolta tärkeinä pointteina minulle jäi mieleen, että ohjaajalla on usein suurempi merkitys kuin hyvällä koiralla; ohjaajan vaikutus on n.  70% ja koiran vain n. 30%. Marko oli sitä mieltä, että koirien kanssa, joilla on suuri palo riistaan ei tarvitse tehdä kauheasti riistatreeniä. Meillä tosin ongelma on vähän päinvastainen, koska Falle ei suostu ottamaan riistaa suuhun kiinnostuksesta huolimatta. Riistatreeni on kyllä jäänyt meillä todella vähäiseksi.

We had field test training on Thursday morning and we were placed in Marko Peippo´s group. The weather was rainy so we went to listen a star lecture in shelter. Everybody told something about their own dog, about its training etc. Thereafter Marko told about his own dogs and more importantly about retriever training. I remember Marko telling that a good trainer has more of an effect than a good dog.  Marko was also of the opinion that you don´t have to train much with game if your retriever  likes game very much. Indeed I have a different problem: Falle doesn´t pick game in its mouth although it is interested in.

Itse treeneissä tehtiin perus ykkösmarkkeerauksia eli yksi dami heitettiin pusikkoon. Falle toi damin ihan ok, vähän laiskasti, mutta meillähän tuo palautus onkin se ongelman ydin..  Meidän ryhmässä oli nyt vain viisi koirakkoa, joten odotteluajat eivät olleet hurjan pitkiä. Tehtiin myös hakuruudun alkeita ja Marko oli sitä mieltä, että sen harjoittelu kannattaa aloittaa vain parilla damilla, jotta koira oppii etsimään kunnolla eikä ole niin suurta vaaraa damin vaihtamisesta. Ruudussa meillä taisi olla kaksi damia, joista Falle haki vain yhden. Palautus oli taas vähän laiska, mutta dami tuli kuitenkin takaisin. Marko huomautti minua turhasta kehumisesta kun koira ei ole edes kunnolla kontaktissa (ei katso kun kehutaan).

In training we did basic marks with one dummy. Dummy was thrown in the bush. Falle retrieved it okey, but little bit lazily. We had only five dogs and handlers in this group, so nobody had to wait for a really long time. We did elements of searching dummies and Marko regarded that it was better to start with a couple of dummies so that dog doesn´t learn to swap dummies. In training Falle retrieved one dummy of two. Retrieve was again a little bit lazy, but Falle did retrieve the dummy. Marko notified me to praise the dog when it was´t in contact ( did´t watch me when I praise it).

Viimeisenä harjoituksena Markon treeneissä tehtiin vähän riistajuttuja. Monet ryhmäläisistämme teki noudon riistalla, mutta yllätys yllätys en saanut Fallea ottamaan edes varista suuhun. Vaakku kiinnosti sitä kyllä, mutta väsymys painoi nuorta miestä ja narttujen hajut kiinnostivat enemmän... Ei ollut kyllä ihme, sillä tehtiin riistatreeni päärakennuksen luona olevalla ylätasanteella, josta oli liikkunut kaiken maailman koiria.

The last exercise in training we did in retrieving of game. I didn´t get Falle to take the game. It was interested in crow, but it was very exhausted and also more interested in the smells of bitches. I wasn´t surprised because we trained with game in the yard of the main building and where there were many dogs.

Iltapäivän treeneissä meillä oli myös Marko, mutta ryhmän kokoonpano oli hieman muuttunut ja jäsenmäärä paisunut kahdeksaan.. Tämän vuoksi me ei päästy tekemään niin paljon asiota kun aamulla ja Marko piti kertausta aamusta uusille. Tehtiin oikeastaan aika samoja harjoituksia kuin aijemmin: markkeerauksia ja hakuruutua. Ne menivät ihan hyvin, mutta Marko huomautti minulle, että ei kannata aina pillittää koiraa luokse, jos koira on muutenkin tulossa. Noudon pitäisi nimittäin toimia ilman pilliäkin, jolloin pilliä voi käyttää hätäkeinona kun koira menee väärään suuntaan.

In the afternoon we had Marko again, but the group´s combination had changed. We had eight members now... Because of this we couldn´t do so as much exercise than in the morning. Marko kept a little review of morning. We did pretty the same practices than before. It went well but Marko remarked to me that it always wasn´t worth to call a dog with a whistle, if the dog was coming already. The retrieve should work without a call by whistle, whistle is only makeshift when dog goes to a wrong direction.

 Illalla järjestettiin perinteinen Toto-juoksu eli koirien juoksukilpailu. Kävin Fallen kanssa juoksemassa, mutta me emme yltäneet palkintosiolle asti. Hienojen totojuoksusuoritusten jälkeen loppuilta meni grillikatoksessa makkaraa paistaessa ja noutajaihmisille jutellessa. Falle oli minun mukana, koska en jaksanut viedä sitä toto-juoksun jälkeen mökille häkkiin. Katoksessa eräs leiriläinen huomasi, että Falle ontuu ja tarkemmin tassua tutkaillessa se näytti vähän venähtäneeltä. En viitsinyt taluttaa Fallea mökille, koska sinne oli niin pitkä matka. Kun olin napapannut Fallen syliin kantaakseni sen, yksi leiriläisistä tuli ystävällisesti tarjoamaan kyytiä. Mökillä painuttiin melko pian nukkumaan ja edes verenhimoisista itikoista ei ollut haittaa. Jäin jännittämään miten huomisten treenien mahtaa käydä ja onko Fallen tassu jo aamulla kunnossa, koska ontuvan koiran kanssa en lähtisi treenaamaan.

 In the afternoon there was the traditional tote-running i.e. the dogs running competition. I took part in it with Falle but we didn´t place. After these fine performances I went to the shelter. There people  talked with each other and  grilled sausages in an open fireplace. I took Falle there with me becauce I was too tired to take it in the its cage. In the shelter a camper noticed that Falle limps. Its paw seemed to have strained. Luckily we got a ride back to cottage, because the distance was too long to walk for a limping dog. I went to bed quickly and not even bloodthirsty mosquitos could disturb me. I was anxious of if I can train tomorrow. It wouldn´t be possible with a limping dog.

Jumping flat and something else

Juhannus meni meillä mökkeillessä. Falle kävi uimassa paljon kun siihen oli hyvät mahdollisuudet. Se keksi myös kuinka kivaa on pomppia laiturilta veteen pallon perässä ja minä innostuin räpsimään Fallesta hyppykuvia, joista jokunen onnistui ihan kivasti. Kävimme myös yhtenä päivänä soutamassa järvellä ja Falle oli ensimmäistä kertaa veneessä ikinä. Se käyttäytyi siihen nähden huippuhyvin! Olin itsekkin yllättynyt, että häsläävä flatti voi malttaa istua kiltisti veneen keulassa ja ihailla järvimaisemia. Jännitin vähän yrittäisikö se hypätä veteen jos lokki tai muu vesilintu menee ihan vierestä, mutta hyvin se pysyi. Kameraa saati edes puhelinta en uskoltanut ottaa vesille, koska pelkäsin, että ne saattavat olla entisiä jos Falle innostuu säätämään omaa ja me päästään uimaan..

We spent the Midsummer at the summer cottage. Falle was swimming a lot because there are good possibilities for it. Falle realized how fun it is to jump into water from the dock to catch the ball. I got exited to take photos of jumping Falle. We went rowing one day there and Falle was for the first time in a boat. It behaved very well! I was surprised how an over active flat can sit in the bow so nicely admiring the view. I was a little nervous should Falle jump in water after a seagull or some waterfowl flying next to our boat, but Falle stayed nicely in the boat. I did´t take my camera or phone in the boat because I was afraid of it getting wet. 

Palasimme mökiltä kotiin sunnuntaina myöhään illalla ja minulla oli seuraavana päivänä työpäivä. Olen vielä tämän viikon koirahoitolla töissä ja sitten loppukesä onkin enemmän tai vähemmän lomailua. Kirjoituksiin pitäisi jaksaa lukea, jottei kaikki työ jää sitten syksyn kiireisiin. Blogi kaipaisi varmaankin jonkinlaiset esittelysivut minusta ja Fallesta, ja tarkoitus olisikin väsätä sellaiset kunhan vain kerkeän. 15.-19.6 olin Fallen kanssa flattileirillä ja siitä on myös todennäköisesti tulossa postausta lähiaikoina. Siellä me tehtiin lähinnä nomehommia taippariryhmässä ja voin sanoa, että se oli kyllä todella mukava ja hyödyllinen leiri!

We came back home from the summer cottage late in the evening on sunday and I had work the next day. I am still for this week at the dog care centre, but after that I have holidays for the rest of the summer. I have to study for the matriculation examination in summer so that all is not left to the autumn. This blog may need an introduction page of I and Falle. I will write it when I have time. 15.-19.6 I was at a flat-coated retriever camp and I will try to write of it soon. We were training there in field test group and was a very useful camp!

Maanantaina kävin Fallen kanssa tokoilemassa. Meillä on ollut pientä taukoa tokosta, koska olen halunnut selkeyttää ajatuksia ja miettiä mitä tehdä ongelmien kanssa. Eilen oli kuitenkin tosi kivat tokot, kun päästiin pitkästä aikaa tapaamaan meidän treenikaveria. Teimme aika perus häiriöharjoituksia eri seuraamiseen liittyvissä variaatioissa ja kiertoa niin, että toinen koira on merkin takana jne. En jaksa treeneistä sen yksityiskohtaisemmin selostaa, mutta haluan hehkuttaa, että Falle teki niin hienon paikkamakuun. Paikallamakaaminen on meidän suurin murheenkryyni tokossa ja koehaaveet on haudattu ainakin siihen asti kunnes makaaminen on varma. Maanantaina tuo otus antoi minulle uutta uskoa, kun se makasi melkein minuutin rauhallisesti noin neljän metrin päässä olevan treenikaverin koiran vieressä ja minä olin itse siitä ehkä kuuden seitsemän metrin päässä siitä. Kävin kerran palkaamassa sen.

I went in obedience training with Falle on Monday. We have had a little break in obedience because I wanted to clear my mind and consider what to do with our problems. We had a very nice training yesterday because I met my training mate and her dog after a long pause. We trained different disturbance practices. I am not able to explain in detail the training but I want to tell how great Falle was in laying at place. That has been our hardest challenge in obedience training. On Monday it managed to lie down for almost minute alone without being disturbed by disturbances.

Tämä on meille paljon, koska olen paininut Fallen paikkamakuungelman kanssa ties kuinka kauan. Flattileiri selkeytti minulle, kuinka suuri merkitys on koiran mielentilalla on. Ihmettelin miksi minulla on siellä nometreeneissä koira, joka ei häiriinny juurikaan tosista koirista. Se oli melkein kuin eri koira. Ohjatuissa tokoissa treenikentälle saapuminen, ympärillä olevat koirat ja muut häiriöt saavat sen ehkä kierroksille ja mielentila on äärimmäisen huono paikallamakaamista ajatellen. Maanantaina olimme treenaamassa tutulla kentällä, jossa käydään usein vain kahdestaan treenaamassa, joten Falle ei mennyt kierroksille ympäristöstä ja sillä oli makakaamisessa hyvän rauhallinen mielentila. Minun pitäsi nyt vain keksiä, miten saan sille aina paikallaoloon rauhallisen mielentilan, ympäristön häiriöistä huolimatta. Voi olla helpommin sanottu kuin tehty.

This is a big thing for me because I have struggled with the problem of laying at place for a long time. The time at the flat-coated retriever camp made me realize of how big importance is the dogs state of mind. I was wondering why my dog was not disturbed by the other dogs in field test trainings. It was almost like a different dog. It apparently is agitated by arriving and seeing other dogs at the field in our regular supervised trainings. On Monday Falle was in a tranquil state of mind in laying at place. All I need no is to figure out how to get into a tranquil state of mind in spite of disturbances. Easier said than done.

New beginning

Bloggaamisen aloittaminen on pitkään käynyt mielessäni. Monia koirablogeja lueskelleena ajattelin, että olisi kiva perustaa oma. Ajatus koirablogista on hautonut ja hautonut mielessäni vaikka kuinka pitkään. Bloggaukseen olen tutustunut erilaisten kouluprojektiblogien yms. kautta ja niiden myötä päätin, että perustaisin jossain vaiheessa oman blogin.

I´m  thinking about starting to blog. I am reading many different dog blogs and I think that it can be nice to start a dog blog of my own. I have become familiar with blogging in different school projects and doing those I decided that I will some day begin with my own blog. 

Blogin perustaminen sai alkusysäyksen siitä, kun tajusin, että minähän voin kirjoittaa blogia suomeksi ja englanniksi. Englanti on minulle vaikeaa ja haluan oppia sitä lisää. Koulussa minusta tuntuu, että en vaan opi ja kirjan pänttääminen päivästä toiseen ei vaan inspiroi. Minulle on sanottu ties kuinka monta kertaa, että kieltä ei opi jos sitä ei käytä. Se pitää pitkälti paikkaansa. Siispä päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja kokeilla jotain aivan uutta oppimistapaa, bloggaamista englanniksi! En kuitenkaan halua pitää blogiani pelkästään englanninkielisenä, koska minun englantini on tällä hetkellä melkein luokkaa: "My name is Pihla. I have a dog. I´m from Finland" :D Virheitä englanninkielessä tämä blogi tulee siis aivan varmasti sisältämään, mutta minusta on tärkeintä, että tulen ymmärretyksi. Suomeksi pystyn ilmaisenmaan itseni paljon paremmin, koska se on äidinkieleni. Kirjoitan tätä blogia kuitenkin myös englanniksi, jotta oppisin siinä paremmaksi. Lisäksi hyvä syy skarpata englannin suhteen on syksyllä häämöttävät kirjoitukset...

Starting the blog became reality when  I realized that I can write it both in Finnish as well as in English. English is not my strong point and I want to learn more. In the school I felt that I don´t learn English enough and cramming the book day in and day out doesn´t inspire me. Many of the people who know me have said many times that I don´t learn the language if I don´t use it. So now I will test a new way of learning English, to blog in English! I don´t want to write my blog only in English because my English isn´t so good, it is at an elementary level: "My name is Pihla. I have a dog. I´m from Finland.":D This blog contains surely mistakes in English grammar, but I think most important is to be understood. I can express myself the best in Finnish, because it is my mother tongue. I'm writing this blog also in English to be become better in it. In addition a good reason to study more English is the matriculation examination in the next autumn... 

Mutta pitemmittä puheitta, siinä on nyt teille sepostusta siitä, miksi tämä blogi pyrkii toimimaan kaksikielisenä. Jottei tämä ensimmäinen postaus jäisi aivan pelkäksi selittelyksi englannista sitä ja tätä, niin voisin kertoa vähän teille tämän blogin aiheesta. Tämä tulee kertomaan minun ja sileäkarvaisen noutajani Fallen arjesta, treeneistä ja ylipäätänsä koiriin liittyvistä jutuista, mutta voi olla, että tänne eksyy joskus jotain muitakin postauksia. En itsekään tarkalleen tiedä, mitä tämä tulee pitämään sisällään, mutta se selviää sitten myöhemmin. :) Postauksia tulee siihen tahtiin kun inspiraatiota, aikaa ja kirjoiteltavaa löytyy.

Without going deeper into that this is why I try to keep the blog bilingual. I will tell something about this blog so that this is not only about English. The blog will tell about I and my flat-coated retriever Falle in weekdays and trainings. It also deals with dog matters but it is also possible that there are other matters. We will see. :) I will release the writings when I have inspiration, time and something to write.